VOIHAN TSIISUS!

Jeesus ilmestyi lapasiin!

Ei se kyllä helpolla ilmestynyt. Mieheni hippiretrojeesus-tilauslapaset Lumi Karmitsan kirjan ohjeella -tsiisukset- Nalle langasta. Mikä sana hirviö. Lapasista tuli suoraan miehen käden kokoiset ainakin minun käsialallani.

Siunausta.

Nyt jos koskaan

Lupasin kertoa jotain opiskelustani. Tämä kuva selventää asiaa hyvin, täytyykö muuta kertoakaan.



Kerron kumminkin. Tänään olin lihakarjatilalla päivän hommissa, eilen tein metsähommia päivän eli heiluin raivaus-sahan kanssa metsässä, huh miten hikistä touhua! Viime viikolla sain olla neljä päivää koulun navetalla hoitelemassa lypsykarjaa. Ja olin muuten elämäni ensimmäistä kertaa asuntolassa asumassa kokonaiset kolme yötä. Toissa viikolla opettelin ajamaan traktorilla, pikku kuormaajilla ja isoilla etukuormaajilla. Kuukausi sitten olin päivän töissä sikalassa, robottinavetassa, parsinavetassa sekä lampolassa. Keritsin jopa lampaan, vaikka lopputuloksella ei voi ylpeillä. Opiskelu on hyvin käytännönläheistä. En ole eläissäni oppinut niin paljon kuin viimeisen kahden kuukauden aikana yhteensä. No ehkä nyt liioittelen.

Seuraavat kaksi vuotta menee siis tiiviisti uusien asioiden parissa kun opiskelen tuotantoeläintenhoitajaksi. Totaalinen "uravaihdos". Tulevaisuudesta en tiedä vielä mitään, en ole suunnitellut tehdä kyseisen alan palkkatöitä kuitenkaan, mutta ei sitä ikinä tiedä mitä edestään löytää tai taakseen jättää. Nyt vaan oli se aika elämästä, että jos vielä jotain toista alaa haluan opiskella niin on otettava härkää sarvista.

Nämä suloiset lapinlehmä-kyyttö kaksoset syntyivät navetalla ja sain nimetä kyyttösonnipojan, N:llä piti alkaa, hänestä tuli Nelson. Meinasin kantaa pojan kotiin.
Koulun navetalla on kivasti perinteisiäkin suomenkarjan-rotuisia lypsyssä, he ovat kyllä ehdottoman kauniita ja omapäisiä...

Viimeviikolla oli vielä asuntolan ikkunasta katsottuna syksyinen maisema ja syyssukat kesken, nyt on lunta maassa hento kerros ja syyssukat päättelyitä vaille valmiit.

Väreillä ei leikitä.

Villasukkia vaan valmistuu. Niina Laitisen taimitarhan syyssukat mustavalkoisina seiska veikasta. Nämäkin olivat knit along- projekti Facebookissa ja se vaan on niin kiva tapa saada jotain aikaiseksi. Toisaalta nämä projektit häiritsevät pahasti muita keskeneräisiä töitä, joita on taas kertynyt paljon. Nämä kun valmistuivat niin jo oli vielä uusi knit along alkamassa muita ihania blogissa. huoh.

Sitten tuli tehtyä yhdet pikkulehvät pikkuprinsessalle ja kasvolappuja vähän isommalle prinsessalle synttärilahjaksi :) Ensi viikolla postailen hieman jotain opiskelustani sillä uutta jännää on luvassa...

Metsäkukkia sukkina

                                                     Metsään on tullut jo syys
                                                     lohduton yön hämäryys
                                                     vaan hongat huokaillessaan
                                                     suojaavat kukkia maan...

Legendaarinen Olavi Virran valssi, jonka inspiroimana Niina Laitinen suunnitteli metsäkukkia-villasukat jotka ovat osa suurempaa mallistoa Kesällä kerran. Poimin  itselleni sen ja aloin työstää metsäkukkia ihan itselleni. Alkuperäiset on tehty vihreällä, mutta minulle valssi näyttäytyy surumielisen syksyisenä, jonka vuoksi käytin Novitan uutuusväriä kettua. Projekti oli sopivan haasteellinen niin että jaksoi mielenkiinto pysyä yllä toisenkin sukan kohdalla.

Kaunista syyspäivää!

Kaksi surullista neuletyötä

Lopetin kuukausi sitten hetkeksi työni vanhusten parissa, päätin silloin vielä neuloa yhdelle meidän aivan kerrassaan ihanalle 98-vuotiaalle Lotta-rouvalle sukat. Hän on positiivisimpia ihmisiä ketä olen ikinä tavannut, olisiko siinä pitkän iän salaisuus. Hänellä oli luja tahto elää 100 vuotiaaksi, voimat kuitenkin alkoivat hiipua kesällä ja muutama viikko sitten valo sammui kokonaan. Hänen tarinat ja valoisa luonne jäävät onneksi elämään monen ihmisen kautta vielä pitkäksi ajaksi.

 Nämä sukat kerkesivät lämmittää hänen jalkojaan vain muutaman viikon ennen kuin muuttuivat taivassukiksi. 

Näistä on vaikea kirjoittaa. Muutamia kuukausia sitten yksi veljeni läheisimmistä ystävistä kuoli traagisesti. Ei siinä vielä pahin. Vaimo jäi yksin viimeisillään raskaana. Ensimmäinen lapsi tulossa. En voi mitenkään tuntea toisen tuskaa oikeassa mittakaavassa, mutta jo hetken mielikuva itsensä asettamisesta vaimon asemaan aiheuttaa valtavan ahdistuksen ja kyyneltulvan.

Tunteita sai tähän työhön purettua ja ehkä samalla jotain konkreettista tukea ja osanottoa osoitettua kyseiselle henkilölle.

Voimia kaikille jotka ovat menettäneet läheisiään.

 Vauvanmyssy-ohje on jostakin vanhasta neule-lehdestä ja omalla lapsella erittäin hyväksi todettu. Sukat ovat Lise-Loten-ohjeella tehdyt.

Syksy saa, mutta minä en.

Blogi hiljaisuutta on kestänyt. Koulu on alkanut ja syksy alkaa pikkuhiljaa saapua. Uusi tietokonekin saapui. Kiire kuitenkin on jatkunut, vaikka vannotin rauhoittumisen nimeen kun pääsen oravanpyörästä. Elämä. 

En ole syksy ihmisiä, en siis ollenkaan. Syksyssä on aina parasta se kun saa illalla käpertyä vilttiin sohvalle lasillisen kanssa ja neuloa. Tai virkata. Kesällä virkkasin itselleni hartiahuivin tällä ohjeella Tampellan ikivanhasta puuvillasekoite-langasta jonka mieheni löysi kirpparilta.

Loppukesästä tuli taas tehtyä perinteinen nesteoilralli retki ja huivi tuli matkalla pingoitettua järven kautta. Rallit olivat upeat, vuoden paras nollaus. Siitä en hevillä luovu, taisi tulla 13.vuosi peräkkäin niissä tunnelmissa.

Koululaisille penaalia

Syyskuussa vaihdan työelämän villiin opiskeluelämään, siispä oli väkerrettävä penaali. Löysin todella Helpon ohjeen, joka ei tietenkään minulle ollutkaan niin helppo, koska olen surkea ompelukoneen kuljettaja. Jätin vasite yhden ompeleen tekemättäkin laiskuuttani. Vetoketjutkin oli ihan vääränkokoisia mutta tulipahan tehtyä. Kaverille kanssa. 

Surkeata tämä bloggaaminen kun tietokone on sanonut itsensä irti ja tablettini ei selvästi ole tehty tähän hommaan. Minulla on valmistuneita töitä nurkat täynnä, mutta en saa niitä tänne tietoteknisistä syistä. Odotan että rakas mieheni kyllästyy kiukutteluuni ja ostaa minulle uuden tietokoneen. Toimii jokakerta.

Poképallo lapaset

Pokémon omakseni saan!

Olisikohan nämä nyt sellaiset villaiset jota koululaisetkin kehtaa pitää? Kellekään ei taida olla epäselvää, että Pokemonit ovat nyt "kuuminta hottia". Pitihän niistä inspiroitua ja neuloa lapaset. Kyllä näillä kehtaa metsästää pokemoneja syksyn viimoissa. 

 Lapaset on tehty seiskaveikasta ja normi kiilapeukalolapasten ohjeella, aloittaen valkoisella, musta vaihtuu sillä kerroksella millä siirretään peukalonsilmukat talteen, mustaa kolme kerrosta ja loput punaisella. Ympyrä keskellä on virkattu: neljä ketjusilmukkaa, sulje renkaaksi, kolmella ketjusilmukalla ylös, renkaaseen 10 pylvästä, sulje kerros piilosilmukalla. Nouse yhdellä ketjusilmukalla, virkkaa jokatoiseen pylvääseen yksi kiinteäsilmukka, jokatoiseen kaksi kiinteää silmukkaa. Vaihda mustaan lankaan tekemällä taas kerroksen loppuun piilosilmukka. Vielä nousu ketjusilmukalla ja jatkuu kiinteillä silmukoilla, jokakolmanteen kaksi kiinteääsilmukkaa. Päättele ja ompele ompelulangalla kiinni lapaseen ja valmis.

Nämä tulevat 9-vuotislahjaksi veljenpojalle, aika passelit tuli 40 silmukalla.

Lehvät on mun uusi suosikkisukka!

Lehvät lensi kyllä suoraan sydämeen. Edellisillä sukilla voitinkinkin kolmen muun neulojan kanssa värikisan ja palkintona tulee postissa se uusi Karmitsan kirja villit vanttuut ja vallattomat villasukat, kovin on ollut tällä viikolla kiirettä postilaatikolle aina töiden jälkeen, mutta ei vielä onnestanut.

 Odotellessa kirjaa neuloin pikkuveljelle pikkuisemmat Lehvät vähentämällä yhden kuvion mallista kokonaan pois eli 48 silmukalla ja kolmosen puikoilla tuli aika passelit (1-2 centtiä kasvun varaa talvelle) eli n. kokoa 28. Lankana Maija. Aika söpikset, poika tahtoi heti jalkaan :)

Alkuperäinen kuva on alla, mutta kamera vääristää väriä kummasti, ne eivät ole ihan tuon väriset, siksi muokkasin kuvia hieman niin saa oikeamman käsityksen väristä.

Pärnu parissa päivässä

Kotiuduttiin eilen illalla 3 päivän Viron Pärnu reissulta. Lomailu alkaa käymään pikkuhiljaa työstä lasten kanssa. Onneksi kohta pääsee lepäämään töihin :) Lähdettiin matkaan ystäväperheen kanssa suurin rantalomaodotuksin. Rantaloma jäi kuitenkin hieman haaveeksi sillä vaikka ilma oli aurinkoinen ja suhteellisen lämmin niin tuuli oli tasaisen kova ja liian viileä että olisi tarjennut pidempään oleskeluun rannalla. Se romutti kuvitelmaa rennosta rantalomasta ja kaikkihan tietää miten rentouttavaa voi olla loma pienten lasten kanssa kaupungissa. 

Lohtua toi kuitenkin kivat pienet putiikit ja halpa ruoka ja juoma.

Kaupunki itsessään on kaunista katsottavaa, sekoitus uutta ja vanhaa. Ihmiset ovat, no, virolaisia, hieman  tympeitä eivätkä niin kovin palvelualttiita.

Käsityöputiikkeja oli paljon, keskusta alue oli käveltävissä ja käsitöö- nimissä kulkevat liikkeet pullistelivat käsitöitä ja usein niissä oli omat lankahyllynsäkin.

yllä kolme karu kaubamaja joka sijaitsi Supeluse-kadulla.

Yllä oleva käsityökauppa oli Ruutlilla ja alla oleva kangaskauppa Ruutlin sivukadulla. Kankaita oli suuret määrät, mitään en kuitenkaan ostanut.

Käväisin myös muutamassa käsityökaupassa ostoskeskuksessa, Portartur 2 ja kaubamajakas (Riian maantien vieressä, keskustan ulkopuolella) mutten ostanut niistäkään mitään.

 Ruutli-pääkadulla oli monta lanka ja kangaskauppaa jotka löytää suhteellisen helpolla, hinnat vähän halvemmat kuin Suomessa, yksi kauppa saa suositukseni, seuraavat kuvat alla, Longasuudio kauplus, Ruutli 37, ostin sieltä Rowanin kerät 1,25 euroa kappale ja neljä turkistupsua 10 eurolla. Myyjä auttoi hyvin kun pyysi apua.


 

Ruoka ja juoma oli kuitenkin positiivinen yllätys, Pärnussa on paljon kohtalaisia ruokapaikkoja ja hinnat selkeästi kotimaata halvempia. koko perheen ruuat ja juomat 30 euron tuntumassa.
Steffani pizza tuntui olevan suosiossa, sillä sinne jonotettiin, ruoka siellä oli ihan syötävää.

Cafe xs Munga-kadulla oli myös käymisen arvoinen paikka sekä tämä alla oleva ravintola kohvik Supelsaksad jo sisustuksen vuoksi. Kuitenkin suuri ruokaelämys jäi taas kerran täyttymättä, johtuuko lie siitä että olen kokin ja keittiömestarin tytär ja parhaimmat makuelämykset saakin usein tuttujen patojen ääressä.

Guesthouse hotelli oli hyvä vaihtoehto lapsiperheelle, oli keinut ja hiekkalaatikko, aidattu piha ja grilli, kuitenkin sänky oli kova ja tyyny vielä kovempi, sillä olisi voinut tappaa jonkun jo kevyellä heilautuksella. Kun olisi nukkunut jälkiuunileivän päällä. Jostain kai pitää joustaa jos haluaa päästä edullisesti, tällä kertaa se oli yöunet :D

Viimeinen vinkki Pärnun matkaajalle taxista. Ensimmäinen taxi matka maksoi 6,5 euroa (gto takso). Tällainen kortti saatiin käsiin toiselle matkalle ja sitten ei muuta käytettykään. Kaikki matkat (meillä oli matka hotlalta keskustaan 4 km) maksoivat 3,5 euroa/ suunta, piti vain soittaa tähän numeroon. Joka kerta taxikuski yritti kuitenkin laskuttaa enemmän, mutta kun mainitsi 3,5 euroa niin tyytyivät siihen. Olihan meillä matkassa myös oma auto, mutta parkkimaksut keskustassa olivat kalliita ja Virossa promilleraja on 0,0, joten ruokakin olisi pitänyt nauttia ilman viiniä, eihän se käynyt.

Lehvät ja kehräystä Seurasaaressa

Lumi Karmitsa oli laittanut facebookiin pienen kisan pystyyn julkaisemalla yhden ohjeen uudesta kirjastaan. Ohje oli Lehvät-nimiset villasukat ja ne olivat niin kauniit, että pakkohan ne oli kutoa.  Kivat niistä tulikin. Kolmasluokkalaiselle pojalle sinistä ja pinkkiä. Pikkuveli tilasi omansa lempiväreillä, joten lisää tulee. Nämä on neulottu 2,5 puikoilla Fabelista ohjetta hieman soveltaen.

Lauantaina käväisin Seurasaaressa seuraamassa kehräys-tapahtumaa. Tämä oli kehrääjien killan ja rukkikuiskaajan järjestämä kaikille avoin kehräys pläjäys, josta yritin hakea inspiraatiota itsekin kokeilemaan kehräystä. Olen saanut perintönä isoisäni äidin rukin, mutten osaa sitä käyttää. Homma on kyllä niin monivaiheista, että lupauduinkin jo osallistumaan syksyllä järjestettävään kehräyksen alkeet kurssille. Jännityksellä odotan.

Seurasaaren sillan kupeessa sai seurata lankkunauhan valmistumista. Tämä oli täysin uusi tuttavuus minulle.

Kiertelen ympäri Suomen maan, asuntoautossa koko elämä mukana.

Tämän kesäloman pääreissu tehtiin pitkästä aikaa kotimaassa. Vuokrattiin viikoksi asuntoauto ja sen kummemmin suunnitelematta päätettiin lähteä itärajaa pitkin ylös, siitä Haaparantaan ja sitten länttä pitkin tiputellaan alas. Tässä alla näkee tarkkaa reittiä. 

 Keskimäärin päivän ajomatkaksi tuli 300-400 kilometriä ja pysähdyksiä oli paljon. Ensimmäinen päivä ja yö oli aikamoisen tahmeat ja tuntuikin että tämä ei ole meitä varten, mutta sitten matkaaminen rupesi maistumaan ja leirintä paikoilla rupesi viihtymään. Loppuen lopuksi kun päästiin kotiin niin selattiin jo netistä omaa autoa tai vaunua.

Leirintäpaikkoja oli monenmoisia, hinnat pyörivät kolmenkymmenen euron (1 yö/perhe,sis.sähkö) tuntumassa, kallein paikka oli Kalajoki 42 euroa. Toisiin sisältyi saunat, veneet, polkuautot ja pesukoneiden käytöt, toisissa laskutettiin kaikista erikseen. Tämä ei ole kyllä halpa harrastus vaikka voisi toisin olettaa. Kaupunkia ja kyliä tuli koluttua ja tällaisella reissulla saa hyvän kokonaiskuvan Suomen luonnon monimuotoisuudesta ja siitä kuinka erilailla asutaan missäkin päin Suomea. Ylin osa Suomesta jäi tällä kertaa välii, mutta viikossa ei ihan Suomen tappiin asti lasten kanssa kerkiä.

Tämä toimi meidän kotona viikon ajan.

Suomussalmella piti pysähtyä ihastelemaan hiljaista kansaa ja siellä jolkotteli myös ensimmäiset porot vastaan. Länsipuolella ei tällä korkeudella ollutkaan poroja.

Rukajärvellä oli ihana leirintäpaikka Iisakki village, täällä sisältyi leirintämaksuun kaikki herkut ja lapsilla riitti tekemistä, ainut haitta oli hyttyset ja mäkäräiset, niitä oli niin tolkuttomasti, ettei ulkona oleminen ollut enää mielekästä. Isäntäperhe oli kasannut juhannuskokonkin.

Matkan varrella pysähdeltiin aina kun nähtiin jotain tarpeeksi mielenkiintoista.  Usein se oli hyvä ranta tai grilli :)

Matkalla yksi huveista oli hauskannimisten paikkojen ja teiden bongailu.

Haaparanta oli miehen toive ja käytiin kaikki kolme suurinta nuuskatukkua läpi, nuuskaoutlet, nuuskakuningas ja nuuskakaira. Paras hinta-laatu suhde tuntui olevan tässä nuuskakairassa, täällä oli suuri valikoima myös karkkia ja limuja, jotain siis myös nais-ja lapsiväelle.

Minun toive oli Kalajoen hiekkasärkät, tämä oli maineensa veroinen. Olin käynyt täällä toki lapsenakin, sillä isovanhempani olivat karavaanareita, mutta pitihän tämä kokea omien lasten kanssa. Ranta on upea hiekkoineen ja niin lapsiystävällinen. Muutenkin tunnelma oli kun etelänmaassa konsanaan kun oli surffareita, purjelautoja ja liitovarjoja. Ilma sattui toisena päivänä vaan olemaan huonompi niin Jukuparkin sijasta mentiin Sani-kylpylään lillumaan.

 

Paluu matkalla poikettiin Ylöjärvellä suklaatilalla, jossa valmistetaan erikoisia suklaita käsityönä, olipa ihana paikka, suosittelen poikkeamaan ostoksille. Osoitteen voi kurkkia Suklaatilan kotisivuilta.