pRoJeKt viiriäiset

Talvella kotieläinpihalla vietetyn työharjottelujakson aikana syttyi kipinä harjoittaa hieman omavaraisuutta eläinkunnantuotteilla ja aloitin tämmöisellä minimuna tuotannolla kun viiriäisen munat. Asumme taajamassa joten piti valita sellainen helppohoitoinen pieni eläinlaji, muutenhan olisin ottanut muutaman kyytön ja lapinlehmän pihalleni.

Tilasin netistä pienen hautomakoneen ja opiskelin haudonnan alkeet, hankin siitosmunat ja pistin koneen päälle. Munia piti käännellä 8 tunnin välein ja lämpötila ja kosteus piti pitää tasaisena. Haudonnan 18.päivän aamulla hautomossa oli aivan suloisia ja onnettoman kokoisia rääpäleitä. 

Kuivuttuaan hautomossa siirsin ne lämpölampun alle muovilaatikkoon, lämpötilaa sai seurata jatkuvasti, pienet vesi- ja ruoka-astiat tyhjenivät vauhdilla. Viiriäiset kasvavat aivan älytöntä vauhtia ja niiden kasvua ja puuhastelua oli lumoavaa seurata.

Kahden viikon ikäisenä uskalsin siirtää ne lämpölevyn alle kun ne yrittivät jo pyrähdellä pois avonaisesta laatikosta. Kuivikkeenkin pystyi jo laittamaan, aiemmin he olisivat syöneet senkin. Viiriäiset ovat aika kaikkiruokaisia, mutta jos halajaa munatuotantoa, on ruokintaan hieman perehdyttävä ja panostettava.

Suunnittelin niille ulkohäkin ihan paperille. Yleensä alan vaan tekemään, mutta tällä kertaa ajattelin panostaa ja sitten vasta tekemään. Kyllä kannatti, sillä viiriäistenhäkistä tuli suhteellisen passeli pienelle parvelleni.

Kyllä on lapsille riittänyt iloa näistä vesseleistä ja äidille myös. Viikko sitten löysin ensimmäisen munankin häkistä ja siitä lähtien niitä on ollut siellä päivittäin. Viiriäisen munat ovat erittäin ravintorikkaita pienestä koostaan huolimatta.

Ja herrojen herkkua saan nyt nauttia vaikka näin leivän päällä. Kyllä on hyvää, nams. 

Kukallinen penkki

Onpa taas mennyt kevät kiireellä ja kaikenlaista on tapahtunut ja sattunut. Ensinnäkin sain vuosia kestäneisiin terveysongelmiin viimein vastauksen kun minulle diagnosoitiin haavainen koliitti (krooninen paksusuolentulehdus). Toisaalta helpotti, mutta kylläpä harmittaa kun kyseessä on loppuelämän sairaus, joka jossain määrin vielä rajoittaa elämää. Ruokavalio menee pitkälti remonttiin ja alkoholin kanssa ei enää niin vain läträtä.

 R.I.P punaviini. Hiljainen hetki.

Opiskeluihini liittyen olen innostunut rakentamisesta ja nikkaroinnista. Tästä esittelen penkki-pöytä yhdistelmän jonka rakensin ihan omin pikku kätösin. löysin suuntaa antavat ohjeet täältä ja muokkasin hieman. Koulukaveri tuunasi vielä penkkiin päheet, omaleimaiset hippikukat. 

Puutöitä suoltaa jatkossakin, sillä kävin ostamassa itselleni oman jiirisahan <3

Miehenikin näpertelee

Mies aina välillä yllättää minua pienillä kädentöillä <3

Puutarhan kevät on saapunut.

Viime viikot on tullut vietettyä työpaikan lisäksi pihamaalla ihastellen talviunilta heräävää puutarhaa.
Tuhkat on levitetty ja turvetta lisätty penkkeihin. Muutaman viikon päästä lisään vielä turvetta varustettuna hevosenlannalla.

Raparperi on hyötykasveistani aikaisin, joka vuosi se sinnikäästi sieltä nousee vaikka koskaan en ole sille aikaani antanut. Ilokseni myös syksyllä istuttamani talvivalkosipulit ovat nousseet.

Taloremontin jätepuista mieheni rakensi pihalle puukatoksen pääsiäisenä, olen huikean ylpeä, sillä hän ei tosiaan ole mikään remonttireiska...

Myös lapset keksivät uusiokäyttöä laudoille, eurolavoista rakennettu maja sai uuden ulkoverhouksen.

Ruukkunarsisseja sain töistä parikymmentä ja sopivasti näin Hesarissa hyvät ohjeet näiden jatkoajalle. Tässä asia tiivistettynä:

Ruukkunarsissien elämää on helppo jatkaa. Silloin ne koristavat kevättä vuodesta toiseen monivuotisina kasveina. Ensimmäinen edellytys narsissin jatkoajalle on se, että kasvi saa kukinnan jälkeen lakastua rauhassa. Silloin kukkasipuli imee lehdistä ravinteet itseensä. Kun lehdet ovat lakastuneet, ne voi leikata pois. Sen jälkeen kukkasipulit on säilytettävä kuivassa ja viileässä paikassa syksyyn asti, jolloin ne voi istuttaa kukkapenkkiin.

Ahon uudistunut ulkonäkö

Remontti aloitettiin joulukuun alussa ja sen piti kestää 2-3 viikkoa. Toisin kävi arvatenkin. Ajattelin heti aluksi että ei tule onnistumaan, talo on aika haasteellisen muotoinen ja varmasti aikaa vievä. No ei se mitään, remontti tilattiin paikalliselta yritykseltä urakkatyönä. Nyt kun talo rupeaa olemaan valmis, hieman kaduttaa. Nimittäin väri. Se on kyllä ihan meidän näköinen, mutta pelkään, että kaikki näyttää nyt ihan sekamelskalta kun on niin värikästä sisällä ja ulkona.

Tästä lähdettiin liikkeelle. Vanha verhous oli maalattua mineriittilevyä.

 Sitten riisuttiin talo. Alla oli saumoissa haurastunut alumiinipaperi ja vielä tervapaperi.

Muutama yllätys toki löytyi vanhasta talosta, vinolaudat olivat muutamasta kohdasta lahonneet sekä katto oli pienen lyhdyn kohdalta vuotanut ja sitä piti uusia. Mutta aika vähällä selvittiin, olimme varautuneet pahempaan.

Alle laitettiin paksumpi puukuitulevy (tuulensuojalevy) lisäeristeeksi ja ristikoolaus väliin. Yritin perehtyä huolella vanhan talon remontointiin, silti jännittää muuttaa toimivia rakenteita. Muutosta tehtiin kuitenkin asumismukavuus- ja taloudellisuus-syistä. Talo oli nimittäin hyvin vetoisa.

Lopuksi perinteinen pystyrimaverhous eli lomalaudoitus. Aika räväkkä väri tuli valittua, lumi vielä korostaa väriä. Vieläkin on remontti hieman kesken, tilasimme muutaman korvausilmaventtiilin ja osa puutavarasta olikin vain pohjamaalattua. Muuten olen suhteellisen tyytyväinen remonttiin, kun kilpailutimme yrityksiä, oli heillä hintaerot parhaimmillaan 20 000 euroa! Mitä suurempi yritys, sitä kalliimpi hinta.

Kesällä talo näyttää varmasti paremmalta, kesää odotellessa :)

Koivuinen hylly

Pyhinä sain viimein seinälle asti tämän hyllyn, joka on isäni käsialaa. Mummulan autotallin vintiltä löytyi kymmenittäin pitkiä koivulankkuja, en tiedä mihin tarkoitukseen ne on alunperin tarkoitettu, mutta nyt sahattiin lankkua pätkiin ja kirpparilta löytyi kauniit rustiikkiset kulmaraudat, jotka toimivat samalla naulakkona. Puunpinta on hiottu sileäksi lukuunottamatta tuota kaunista tuohireunaa.

Vanhassa keittiössä on pöytätila kortilla, näin sain joululahja-radioni kätevästi hyllylle sekä mysli- ja muro-purkit, jotka ovat päivittäisessä käytössä. Mikä tärkeintä, minulla on nyt seinällä rakkaan mummulani pihakoivua.