keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Rakas punaviini-päiväkirja...

Muutama vuosi sitten innostuin punaviineistä. Nautiskelen punaviiniä lähinnä ruuan kanssa (ruoka ja punaviini on elämän suurimpia nautintoja!) sekä välillä lasillisen illalla käsitöiden seuraksi. Totta puhuen menee vähintään pullo viikossa, syönhän kuitenkin viikossa 14 ateriaakin, että muutama ruoka-annos huuhdotaan alas ilman jumalten nektariinia. Jokatapauksessa siis nykyiset shoppailuni kohdistuvat lankakauppojen lisäksi alkoon. Alkossa mietiskelen jokakerta hyllyjen edessä mitä olen jo maistanut, mikä oli mieleistä ja mistä en pitänyt, nyt loppu mietiskely, perustin nimittäin punaviini-päiväkirjan. Viineistä kuitenkaan mitään tietämättä. Mutta tämän pikkukirjan kanssa on hyvä jatkossa hiippailla alkoon.

Merkitsen päiväkirjaan amatöörimäisesti:

-viinin nimi/vuosikerta
-rypälelajike
-valmistusmaa
-muutaman sanan luonnehdinta (tässä osiossa olisi monella viinitietäjällä naurussa pitelemistä)

Lisäksi annan viinille yhdestä viiteen tähteä.


Lauantaina alkaa loma. Suuntaamme kohti Ranskan Provencea ja olen opetellut tärkeimmät sanat ranskaa. Bonjour, merci ja vin rouge! Lisäksi merkitsen tarkasti matkalaukkujen lähtöpainon muistiin  jotta tiedän montako punaviinipulloa voin tuoda itselleni tuliaisiksi.

tiistai 29. syyskuuta 2015

Toistan itseäni.

Viikonloppuna oli taas käsityö viikonloppu. Ja olin taas töissä sekä muutenkin puolikuntoinen.

Muutaman tunnin kävin piipahtamassa paikanpäällä. Kaverit teki siellä ahkeraan ompeluksia, minä ryhmityin sohvannurkkaan päättelemään lapasia ja neulomaan sukkaa. Sainpahan yhden pipon vielä surautettua kaverin jämäpalasta. Aina niitä pipoja, mutta kun se on niin helppoa!





keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Sadonkorjuu

Sadonkorjuuta on tehty pitkin kesää. Minusta ei viljelijää saa, vaikka yrittämistä kyllä löytyy.
Kesäkurpitsoista tuli kyllä isoja ja maistuvia.


 Tähän laitan itselleni muistiin mitkä menestyivät armoillani:

-Salaatti (montaa eri sorttia, ne menestyy aina)
-Herneet
-Kesäkurpitsa
-Nauris
-avomaakurkku

Älä laita näitä:

-Tomaatti
-Parsakaali
-Kukkakaali
-valkosipuli



Niin kuin kuvista näkyy, tomaatit eivät kerkeä kypsyä, nauriita sai ihan hyvin, olisi vain pitänyt laittaa harvempaan, sillä osa (niinkuin kuvassa olevat) jäivät pieniksi. Kaaleista ei kehtaa laittaa edes kuvaa!


Auringonkukan kodilla ja samettiruusun kukinnalla on tarkoitus värjätä lankaa, yhden erän värjäsinkin jo samettiruusulla ja väri oli upea.


Avomaakurkut olivat kovin epämuodostuneita, mutta ei se makua haittaa :)


Teinkin niistä herkkukurkkuja! Tässä ohjetta:

1,5 l vettä
4 dl sokeria
3 rkl suolaa
1/2 rkl sinapinsiemeniä
6 kpl mustaherukanlehtiä
3 valkosipulinkynttä
4 dl väkiviinaetikkaa

 
Keitetään vettä, sokeria, suolaa ja mausteita ensin 10 minuutia ja lopuksi lisätään väkiviinaetikka ja kiehautetaan vielä. Kaada kuuma neste puhdistettuihin lasipurkkeihin kurkkujen päälle piripintaan, anna jäähtyä ja laita purkit kannet päällä kylmään. Valmiita nautittavaksi 2 viikon kuluttua.



perjantai 18. syyskuuta 2015

Vauvan neulehaalari

Tämmöisen ihanuuden sai uusin suloinen kummipoikani ristiäislahjaksi muutama viikko sitten.












Tämän ohje Löytyi Dropsin sivuilta.
Lankana on tuo Alpaka silk, joka oli kyllä ihanan pehmoista ja ohutta lankaa. Tämä projekti ei ollut helpoimmasta päästä, tuli taas neulottua ja purettua ja neulottua ja purettua...Dropsin ohjeet eivät ole mielestäni mitään parhaiten suunniteltuja. Koko piti olla 6/9 kk, mutta tämä jo sopii, vaikka poika on vasta 3 kk. Oikeastaan hihat ja lahkeet ovat liian pitkät, mutta vartalo-osa sopiva, eli suosittelen pidentämään vartalo-osaa muutamalla sentillä jos tätä mallia halajat. Lisäksi tämä on sellainen slim fit-malli eli jos omaa potramman vartalon niin tämä ei kyllä enää mahdu.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Kätyrit ovat käyneet myös minun puikoilla

Näin se on soljunut elokuu ja syyskuukin puoliväliinsä. On nautittu keleistä ja elämän menoista.
Neulonut ja virkannut olen paljon, mutta tänne asti en tuotoksiani ole saanut. Nyt yritän kuitenkin ryhdistäytyä ja päivitellä tekemisiäni.

Aloitetaan näistä lapasista kun syksy saapuu pikkuhiljaa ja ainut minun mielestäni positiivinen asia siinä on se, että saa pukeutua villaisiin. Sitä saa olla kaulalla, jaloissa, takissa, mekossa ja ennen kaikkea käsissä.  Nämä lapaset on neulottu ja virkattu jämälangoista oman mallin mukaan kummipojalle (joka on suuri Minions-fani).