Laitetaan lyhykäinen matkaselostus Var:in alueesta Ranskan Provencesta. Lähdimme sinne Suomen syksyä pakoon lokakuun ensimmäisellä viikolla. Lensimme Nizzaan ja kävimme vuokraamassa auton, jonka suuntasimme kohti pientä kylää nimeltä Varages, Var:in länsipuolella. Ukkonen jyrähteli Nizzassa pahaenteisesti ja pian hanat aukesivatkin kun päästiin liikkeelle Nizzasta, jouduimme aivan kamalaan kaatosateeseen, jollaista en ole eläissäni kokenut. Moottoritie tulvi paikoitellen joen lailla ja matkamme uhkasikin keskeytyä Antibesin kohdalla, pääsimme kuitenkin pelko rinnassa perille Varagesiin kuoleman väsyneinä yötä vasten. Taloa paljon tutkimatta suuntasimme sänkyyn. Aamu valkeni sumuisena ja avattuamme television synkkä totuus edellisen päivän tapahtumistakin paljastui. Moottoritie oli heti peräämme suljettu padon murruttua Antibesin kohdalla ja yhdeksän ihmistä oli tapauksessa kuollut.
Alkujärkytyksen jälkeen tokenimme nopeasti ja aloimme tutustua taloon, joka oli aivan upea, vanhaan karjanavettaan remontoitu huvila, aivan metsän keskellä. Sijainti oli aika raju osalle seurueestamme, sillä matkaa kylään oli 2,5 km ja autot olivat yhteiskäytössä. Omistajat asuivat kilometrin päässä ja heidän ihastuttava Maremmano- koiransa valloitti sydämmemme täysin, hän kävi päivittäin luonamme ja jäi viimeiset päivät yökyläänkin. Taloon voi tutustua
täältä, mikäli on vuokrausaikeissa. Suosittelen.
Viikon aikana kerkesimme kiertää kymmeniä lähikyliä, muutamat markkinat (suosittelen aivan ihanaa vuoristokylää Cotignac, tiistai aamupäivisin markkinat,mikä tunnelma!) , lukuisat ravintolat (paikallinen ruoka oli hieman pettymys, mutta onneksi meillä oli kaksi kokkia mukana matkassa ja hyvät raaka-aineet saatavilla, siispä parasta ruokaa sai omalla huvilalla taas kerran) ja leipomot (aah mitä leipää ja marenkia oli saatavilla!), viinitilan (kannattaa rohkeasti mennä vierailemaan ja maistelemaan, muutenkin viini oli halvempaa kun vesi, maassa maan tavalla ja aamupalakin huuhdottiin alas kevyellä viinillä), katedraaleja, kipaisimmepas katsomassa myös Ranskan rikkaiden kerman eli Saint Tropezin. Koska olemme luonnonläheisiä ihmisiä, olimme täysin tyytyväisiä maaseudulla pienissä maalaiskylissä keskellä viiniviljelmiä emmekä vaikuttuneet Saint Tropezin hienoudesta.
Maaseudulla oli kaunista, ranskalaiset leppoisaa väkeä, työnteko oli verkkaista ja sosiaaliset kontaktit tärkeimpiä. Mieleeni syöpyi eräs kohtaus pienessä kylässä kun mies jätti keskelle tietä autonsa nähdessään tuttunsa ja poistui vaan pokkana suutelemaan ystäväänsä ja vaihtamaan kuulumisia, ensin vihastutti odottaa siinä autoletkassa, mutta sitten ei voinut kun hymyillä tapaukselle. Miksei näin!
Kelit olivat hieman vaihtelevia jo lokakuussa, pääosin kaunista ja aurinkoista, mutta oli joukossa muutama synkempikin päivä, yöt olivat koleita. Maasto oli hyvin yllättävää, olin kuvitellut sen tasaisemmaksi, mutta melkein sai vuoristossa vain ajaa ja aika kovaa kyytiä, en enää ihmettele miksi ranskasta tulee niin kovia rallikuskeja. Viikko oli aivan liian lyhyt aika tähän seikkailuun, joka tuntui jäävän kesken.
Muutama kuva talosta.
Löytyi kirppiskin, anti oli erittäin huonoa.
Viinitilan oma kappeli oli remontissa.
Ranskalainen opetustaulu :D
Viinisammio
Mieheni sisko vinkkasi jo aikoja sitten haluavansa huppupipon, ohjeet vaan ovat olleet kiven alla, tämä valikoitui helppoutensa takia. Löytyy Novitan sivuilta nimellä palmikkoneulehuppu. Joki-lankaakin oli valmiina kaapissa. Huppu onkin kivannäköinen huppuna, ei niinkään päässä. 
