Nyt jos koskaan

Lupasin kertoa jotain opiskelustani. Tämä kuva selventää asiaa hyvin, täytyykö muuta kertoakaan.



Kerron kumminkin. Tänään olin lihakarjatilalla päivän hommissa, eilen tein metsähommia päivän eli heiluin raivaus-sahan kanssa metsässä, huh miten hikistä touhua! Viime viikolla sain olla neljä päivää koulun navetalla hoitelemassa lypsykarjaa. Ja olin muuten elämäni ensimmäistä kertaa asuntolassa asumassa kokonaiset kolme yötä. Toissa viikolla opettelin ajamaan traktorilla, pikku kuormaajilla ja isoilla etukuormaajilla. Kuukausi sitten olin päivän töissä sikalassa, robottinavetassa, parsinavetassa sekä lampolassa. Keritsin jopa lampaan, vaikka lopputuloksella ei voi ylpeillä. Opiskelu on hyvin käytännönläheistä. En ole eläissäni oppinut niin paljon kuin viimeisen kahden kuukauden aikana yhteensä. No ehkä nyt liioittelen.

Seuraavat kaksi vuotta menee siis tiiviisti uusien asioiden parissa kun opiskelen tuotantoeläintenhoitajaksi. Totaalinen "uravaihdos". Tulevaisuudesta en tiedä vielä mitään, en ole suunnitellut tehdä kyseisen alan palkkatöitä kuitenkaan, mutta ei sitä ikinä tiedä mitä edestään löytää tai taakseen jättää. Nyt vaan oli se aika elämästä, että jos vielä jotain toista alaa haluan opiskella niin on otettava härkää sarvista.

Nämä suloiset lapinlehmä-kyyttö kaksoset syntyivät navetalla ja sain nimetä kyyttösonnipojan, N:llä piti alkaa, hänestä tuli Nelson. Meinasin kantaa pojan kotiin.
Koulun navetalla on kivasti perinteisiäkin suomenkarjan-rotuisia lypsyssä, he ovat kyllä ehdottoman kauniita ja omapäisiä...

Viimeviikolla oli vielä asuntolan ikkunasta katsottuna syksyinen maisema ja syyssukat kesken, nyt on lunta maassa hento kerros ja syyssukat päättelyitä vaille valmiit.