sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Väliin jotain muita ihania

 Tässä minun väriset syyssukat muita ihania-blogin knit along projektin tiimoilta.Tuli aika retrot.  Käytin Novitan nallelankaa ja puikot taisi olla 2,75 mm, sillä minulla on pienehkö jalka. Ihan sopivat tuli vaikken edes tiennyt tekeväni TAAS itselleni sukkia. Eihän niitä ole ikinä liikaa!

Näiden sukkien ohje löytyy täältä.

Tostaina alkaisi taas monta kiinnostavaa knit along hanketta, mutta saas nähdä kerkeenkö tehdä mitään niistä kun on joululahjatkin tekemättä. Blaah. Liikaa tekemättömiä asioita on tämä elämä täynnä.






Käytiin viikonloppuna Porvoossa fiilistelemässä vanhanajan meininkiä, on se vaan kaunis ja tunnelmallinen kaupunki.




perjantai 18. marraskuuta 2016

Suomen kädentaidot-messufiilistelyä tuoreeltaan


 Saavuin juuri kotiin Tampereen kädentaidot messuilta onnellisena ja rutkasti köyhempänä. Olipa taas kivaa ja koko päivähän siinä taas meni. Paikalla oli lähes 700 alan yritystä ja kävijöitä kiitettävä määrä, jonka ikävä kyllä huomasi jo kilometrejä ennen  messukeskusta. Viimeisen kilometrin ajamiseen kului puoli tuntia.

Näytteillepanijat ja yritykset olivat suurilta osin samoja kun viime vuonna ja jopa samoilla paikoilla, joka teki suunnistamisesta helppoa. Toki mukaan mahtui uusiakin yrityksiä.



Suomi 100-vuotta sukkakilpailun satoa sekä Lankavan ihania virkattuja käsitöitä.



                                                                 (Fridas corner)


 
Tänä vuonna korut olivat jälleen kovassa huudossa, varsinkin erilaisilla naamoilla varustellut. Hauskoja ne olivatkin, minä ostin alla olevia korvakoruja, joissa oli aidot kuivatut kasvit sisällä. Hienoa kun tämä kasvien prässäily nostelee taas päätänsä! Ostin myös miehelleni joululahjaksi Darth vader:in naamalla varustellun solmioneulan.

(Mariel design ja Anna pusu)





Rakastamiani nostalgiakuvia oli myöskin runsaasti. Ja mikä ilahduttaa kovasti maatalousalan opiskelijaa oli se, että pieniä maatalousyrittäjiä oli runsaasti. Suomenlampaan ja kainuunharmaksen villoja ja taljoja, kanan höyheniä, alpakkalankaa, poron taljoja, yms. (kuvassa vuonue ja viipsinpuu)



Heijastimet olivat ehkä se kaikkein vahvimmin läsnäoleva tuote. Kaikennäköisiä tuli vastaan, tässä alla oma suosikki varusteltuna perinne kuvioilla. (Kirjosilta)



Loistavia kierrätys ideoita bongasin myös. Yllä on auton sisäkumista ja turvavöistä tehty laukku, joita oli erikokoisina ja muotoisina (Asmi). Alla on vanhat ristipisto- ja kanava-työt käytetty uudelleen laukkujen koristuksena.


Olipa aikaa jäädä muutamalle työpajallekin. Tässä askarrellaan tonttuja Suuri käsityö-lehden työpajassa.


Sitten vähän messusaaliin esittelyä. Kankaita ostin kolmea erilaista Ommelliselta sekä Verson puodilta. Neljä kerää alpakka-sukkalankaa ja neljä kerää laamalankaa, kaikki  8 kerää 20 euroa! (Käpysen, Ikasyrin ja Kerän yhteiskoju). Paapiilta pipotupsuja, villakamarilta merinovillatopseja, kaksi kerää hamppulankaa sekä vähän heijastinlankaa lLankavalta, joltain herttaiselta mummolta vanhaa helmapitsiä neljä metriä.

Ostin myös valmiita tuotteita käsityöläisiltä. Korujen lisäksi kukkaron, ponnareita, kalan-nahka korkinavaimen, piparimuotin, sheivaussaippuaa, kassillisen ruokaa sekä aivan ihanan kirkommenot pellavamekon Mummadesignilta joka tulee myöhemmin postissa sillä sitä pitää hieman muokata vartalolleni sopivammaksi.

Vielä kerkeää siis viikonloppuna vierailemaan messuilla ja tekemään vaikka joululahjaostokset valmiiksi.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Ihan itsetehty lanka

Toivoin taannoin oman kunnan työväenopistolta kehruukurssia ja yllättäen sellainen löytyi heti seuraavassa kurssitarjonnassa. Nyt on kuuden tunnin kurssi käytynä ja kädet täynnä uutta taitoa.

Tilasin värttinän, villatopseja ja lampaanvillaa  Villa Laurilalta. Ennestään oli pari kerää hahtuvalankaa, jolla aloitin homman. Se osoittautuikin hyväksi sillä hahtuvasta kehrääminen oli helpointa. Ei suinkaan helppoa. Mutta lopputuloksena tuli kiva jouluinen piparminttulanka. Eli ensin kehrätttiin molemmat langat erikseen omiin pikkukeriin ja sitten kerrattiin ne yhteen. Tämä pienehkö vyyhti vei aikaa noin. 6 tuntia!





 
Seuraavaksi opettelin topsista kehräämistä, jossa haasteena oli saada mahdollisimman ohutta ja tasapaksuista kuitua vedettyä kierteelle tai sellaista tylsää lankaa halusin itse tehdä. Muut kurssilaiset tuntuivat tekevän epätasaista ja paksua taidelankaa. Alla olevassa kuvassa värttinällä on sitä kehrättynä, mutta ei vielä kerrattuna.

Viimeiseksi kokeilin villan karstaamista. Se tuntui yllättävän raskaalta käsissä, mutta suhtkoht simppeliä touhua. En vielä kerennyt näistä karstaamistani  villalepereistä kehrätä lankaa.






Omat karstat on hankintalistalla seuraavana. Kehrääminen värttinällä oli hidasta, mutta kivaa touhua. Alusta asti itsetehtyä lankaa ja ihana lampaan tuoksu käsissä. Kurssista lupailtiin kevätpuolella jatkoa rukin kanssa, sitä odotellessa.

tiistai 8. marraskuuta 2016

VOIHAN TSIISUS!

Jeesus ilmestyi lapasiin!





Ei se kyllä helpolla ilmestynyt. Mieheni hippiretrojeesus-tilauslapaset Lumi Karmitsan kirjan ohjeella -tsiisukset- Nalle langasta. Mikä sana hirviö. Lapasista tuli suoraan miehen käden kokoiset ainakin minun käsialallani.

Siunausta.

torstai 3. marraskuuta 2016

Nyt jos koskaan





Lupasin kertoa jotain opiskelustani. Tämä kuva selventää asiaa hyvin, täytyykö muuta kertoakaan.



Kerron kumminkin. Tänään olin lihakarjatilalla päivän hommissa, eilen tein metsähommia päivän eli heiluin raivaus-sahan kanssa metsässä, huh miten hikistä touhua! Viime viikolla sain olla neljä päivää koulun navetalla hoitelemassa lypsykarjaa. Ja olin muuten elämäni ensimmäistä kertaa asuntolassa asumassa kokonaiset kolme yötä. Toissa viikolla opettelin ajamaan traktorilla, pikku kuormaajilla ja isoilla etukuormaajilla. Kuukausi sitten olin päivän töissä sikalassa, robottinavetassa, parsinavetassa sekä lampolassa. Keritsin jopa lampaan, vaikka lopputuloksella ei voi ylpeillä. Opiskelu on hyvin käytännönläheistä. En ole eläissäni oppinut niin paljon kuin viimeisen kahden kuukauden aikana yhteensä. No ehkä nyt liioittelen.

Seuraavat kaksi vuotta menee siis tiiviisti uusien asioiden parissa kun opiskelen tuotantoeläintenhoitajaksi. Totaalinen "uravaihdos". Tulevaisuudesta en tiedä vielä mitään, en ole suunnitellut tehdä kyseisen alan palkkatöitä kuitenkaan, mutta ei sitä ikinä tiedä mitä edestään löytää tai taakseen jättää. Nyt vaan oli se aika elämästä, että jos vielä jotain toista alaa haluan opiskella niin on otettava härkää sarvista.



Nämä suloiset lapinlehmä-kyyttö kaksoset syntyivät navetalla ja sain nimetä kyyttösonnipojan, N:llä piti alkaa, hänestä tuli Nelson. Meinasin kantaa pojan kotiin.
Koulun navetalla on kivasti perinteisiäkin suomenkarjan-rotuisia lypsyssä, he ovat kyllä ehdottoman kauniita ja omapäisiä...





Viimeviikolla oli vielä asuntolan ikkunasta katsottuna syksyinen maisema ja syyssukat kesken, nyt on lunta maassa hento kerros ja syyssukat päättelyitä vaille valmiit.