Joulu- juhla parahin

Joulun aika on aikamoista huisketta. Se siitä. Ei siitä sen enempää. Kaikki tietää.
Kesäverhot jäi ikkunaan, siispä joulukuusi ja juhannuskoivu seisovat jykevänä vierekkäin, eipä ole keleissäkään paljoa eroa...

Tänä vuonna olen neulonut vain muutamia villasukkapareja lahjaksi ja parit lapaset, sitten on turvauduttu erinäisiin elämyksiin lahjakorttien muodossa. Pakettiin pääsi myös kasvivärjättyjä lankoja. Rauhallista Joulua ystävät!

Oma soma pieni nurkkaukseni + vinkki seinävaatteen hyötykäyttöön

Sain taannoin ompelukoneen mieheltäni lahjaksi. Sitä on nyt tullut koekäytettyä, en ole oikein sinut hänen kanssaan vielä. Jokatapauksessa sain pummittua itselleni jotain muutakin, nimittäin miehelläni on (tai siis oli) oma "peliluola" yläkerrassa , jonne raivattiin yhteistuumin minun käyttööni kaksi nurkkaa. Olen onnellinen näistä mummonurkista. Kyllä, rakastan mummulan tuntua. Tässä on konenurkkaukseni.

 Ja tässä kangas-, keskeneräisten neuleiden- ja puikko/koukku-nurkkaus.

Sitten seinän takana löytyy lankakaappi (jonne mahtuu suurin osa langoistani).

Keksin mielestäni hyvän idean käyttää isotätini tekemää Annansilmä-seinävaatetta muistitauluna, siihen saa kätevästi nuppineuloilla kiinnitettyä kaiken pöydällä kuljeksivan paperiroskan :)

Kangasvarastoni on ihanan pieni-ainakin vielä. Pyrin olla hamstraamatta näitä, sillä tunnustan, minulla on ehkä pieni ongelma lankojen suhteen...

Kässä weekend

Tämän talven käsityöviikonloppu meni ihmetellessä uutta ompelukonetta. Sain muutaman paidan tehtyä ja legginsit, mitäs muutakaan. pää ja niska kipu kaupan päälle ja kauhea väsymys...mutta mukavaa oli, nauru, hyvä ruoka ja punaviini virtasi.

Lehmus-huivi -pirullinen pitsineulos

Pitsineule ei ole minun juttu. Tykkään neuloa ja katsoa samalla jotain tv-sarjaa, mutta tämmöinen pitsineule ja telkkari ei kertakaikkiaan sovi yhteen. Joka kerros on erilainen ja pitäisi pikkasen keskittyä tekemäänsä, mutta sitten ei pysty seuraamaan telkkua. Virheitä siis piisaa. Huivista tuli kuitenkin kaunis ja se on ensimmäinen tuotos omista kasvivärjätyistä langoistani. Pirtinkehräämön ohutta lankaa ja 3 mm puikot.

Tykkään, toivottavasti ystävänikin tykkää, jolle tämä lähtee lämmittämään harteita. 

Ohje Ullaneuleesta.

Löysin parhaan paikan pingotukseen, ensimmäinen kerta kun jotain tosissaan pingotan. Vanhasta talosta löytää erilaisia rakennusmateriaaleja, vaatehuoneessa on sellaista huokoista pehmeää levyä (huokolevy?) johon upposi mainiosti nuppineulat.

Pakollinen messupostaus

 Siis vau, messu neitsyys meni niin että hulahti. Ei riittänyt päivä Suomen kädentaidot-messuilla Tampereella. Suunnitelmissa oli osallistua kaikkiin työpajoihin, ainakin nyt järviruoko-himmeli pajaan jos ei muuta, mutta haaveeksi jäi. Kymmeneltä oltiin perjantai aamuna hallissa ja kuudelta poistuttiin setelinippua köyhempänä, mutta hyvin onnellisena. Ensi vuonna varaan kaksi päivää tähän reissuun.

Edustettuna oli sekalainen sakki kädentaitajia, mutta täytyy sanoa, että selvästi oli nyt muodissa  korut- niin fimokarkkikorut kuin aterimista tehdyt korut. Kauniita ne olivat, etenkin nämä kierrätys periaatteella tehdyt. Yksi lusikkariipus lähti minunkin mukana pukinkonttiin. Kierrätys on aina lähellä sydäntä.

Olkipukit olivat mahtavia! Niinkuin myös viinibaari, johon huomasimme suuntaavan kun kassit kävivät liian painaviksi.

Tässä joitakin ostoksiani, olin tehnyt ostoslistan ja pysyinkin siinä aika hyvin, kunnes saavuimme viimeiseen halliin (samaiseen missä sijaitsi viinibaari),sieltä eräästä kojusta tilasin itselleni vanhasta verhosta tehdyn talvitakin, maltan tuskin odottaa sitä saapuvaksi. Kuitenkin tämä heräteostos tuplasi budjettini.

Syksyn lankasopat

Pata on taas porissut monena pimeänä syksyisenä iltana, ensin ulkona ja viimeiset sessiot sisällä taloa lämmittäessä. Ihania värejä, mutta myös hienoisia pettymyksiä. Yhtä Novitan Puro ja Label of organic yarn- luomuvilla kerää lukuunottamatta värjätty lanka on Virtain villan kotimaista karstalankaa 100 gramman vyyhdeissä. Värjäykset tehty samalla ohjeella kuin ennen eli kärjistettynä tunnin keitos, siivilöinti, alunat sekaan ja tunnin muhitus.

Alla olevassa kuvassa pliisumpi värisetti. Vasemmalta alkaen ensiksi samettiruusu, toiseksi sahrami, kolmanneksi niiden lienten yhdistämisen jälkiväri, neljäntenä lakastuneet kielon lehdet ja viimeisenä oikealla männynneulaset.

Värjäsin aiemmin jo yhden vyyhdin samettiruusulla ja väri oli upea okran oranssinen, mutta tässä seuraavassa värjäyksessä meni jotain pieleen, liemikin näytti jo ruskeammalta ja aluna lisäyksen jälkeen liemi puuroutui ja muuttui vaan ruskeammaksi. No ihan kiva ruskean-okra sävy tuli kuitenkin.

Sahramin sain anopilta, se oli monta vuotta vanhaa ja sitä oli 13 grammaa, lanka on luonnossa hauska, vähän kuin liukuvärjätty.

Kielon lehdistä oli suuret odotukset, mutta keräsin lehdet liian myöhään kun odotin lokakuun loppuun, ne olivat liian ruskeita jo. Sävy on kuitenkin roosaan taittuva beige.

Männynhavuja oli kattilallinen likoomassa viikon ja se antoi väriä kehnosti, voi olla että tämän vyyhdin värjään vielä uudelleen.






Kuvassa vasemmalta lähtien sipulinkuoret, toisena sipulin kuorten jälkiväri, kolmantena pelargonian lakastuneiden kukkien väri, viimeinen kukkien jälkiväri.

Sipulinkuoria oli kaksi kourallista ja keittelin niitä puoli tuntia. Väriliemeen ei paljon väriä jäänyt ensi värjäyksen jälkeen, joten heitin sipulinkuoret takaisin pataan ja uuden vyyhdin perään ja vielä tuli kaunista keltaista.

Pelargonian kukat keräsin töistä alkusyksystä, luulin että väri olisi yhä punainen vaikka kukat kuivuivat, mutta ne muuttuivatkin ruskeiksi. Eipä siinä, ruskea on hyvä väri.





Tässä kuvassa Vasemmalta alkaen verihelttaseitikki, toisena sen jälkiväri, kolmantena mustaherukkamehun mäski, neljäs on mysteeri vyyhti, mieheni värjäämä.

Ystäväni oli löytänyt metsästä verihelttaseitikkejä ja kuivannut ne minulle, lakeista ja jaloistahan tulee eri väriä, mutta sieniä oli liian vähän, vain 32 grammaa, joten heitin kokonaisina muutamaksi tunniksi likoomaan ja rupesin keittelemään. Yllättävän hyvä väri tuli kuitenkin näinkin pienestä määrästä. Vielä värjäsin jälkivärin sienet ja lanka sekaisin kattilassa.

Mustaherukan värjäsin jo loppukesästä, se on ollut kuukausia valohoidossa kärsimättä yhtään. kesän muutkin marjavärjäykset ovat haalistuneet vain vähän, vaikka ovat olleet valohoidossa.

Vielä kun saisi näistä jotain puikoille tai koukulle asti niin hyvä olisi. Huomenna on minun karkkipäiväni, Suomen kädentaidonmessut Tampereella, auto on pakattu akkalaumalla ja kauhean pitkillä ostoslistoilla!

Iskä

Kiireiltäni en ehtinyt isälle mitään lahjaa tekemään itse, joten sorruin ostamaan Star wars diggarille herätyskellon. Poika oli kuitenkin tehnyt jotain, joka niin lämmitti iskän (ja äidin) mieltä.

Leppoisaa isänpäivän iltaa kaikille <3

Herttainen esiliina

"Esiliina etehen lapsoseni laita,

liasta sen mekkosi varjella taidat.

Sitten on tyttöseni sievä ja siisti,

eikä hän esiliinaan sotkea viitsi."

Martoilla oli hiljattain essu-kilpailu. Osallistuin siihen tällä Herttaisella <3 virkatulla essulla. Harmikseni essu ei kuitenkaan yltänyt 10 parhaan joukkoon, mutta kannan sitä silti ylpeydellä. Onnea kaikille kymmenelle jatkoon menijälle, ne voit tsekata täältä sekä livenä Suomen kädentaidot-tapahtumassa Tampereella.

Lankana Dropsin kierrätetty denim ja puuvilla lanka Paris.

Insinöörisukat

Paljon on ollut tapetilla viimeaikoina perinneneulominen ja perinnekuviot. Meidän suvulla on yksi perinteinen villasukkakuvio, sukat on nimetty insinöörivillasukiksi. Nimen merkitystä en tiedä.

Isoisäni täti Alli Heikkilä oli kova käsityöläinen. Hän valmisti pellavaa, kutoi mattoja, kirjoi, neuloi. Upeita töitä. Minulla on paljon säästössä. Nämä insinöörisukat ovat sellaiset, jotka Alli tiettävästi oli itse suunnitellut. Näihin käytettiin aina Novitan nalle-lankaa, joka siihen aikaan olikin huippu hyvää ja kestävää. Insinöörisukkia neuloi myös minun äitini täti ja oma mummuni. Alli oli kuitenkin superneuloja.

 Meidän suvulla oli sellainen perinne, että jouluaattona hautuumaalla käynnin ja ruuan jälkeen mentiin Heikkilään kahville. Heikkilä oli koko suvun kokoontumispaikka, maalaistalo, siellä asusti vanhapiika-siskokset, pappani tädit, Aino, Aune, Helvi ja Alli. Alli kutoi joka jouluksi kaksi jätesäkillistä näitä sukkia ja jokainen sai valita itselleen mieleisensä. Heikkilä myytiin kymmenisen vuotta sitten kun talolle ei ollut jatkajaa. Samoihin aikoihin laskettiin maanlepoon myös Alli-täti.

 Kuvan sukat ovat vuosikymmeniä vanhoja. Joukossa on myös kahdet minun tekeleeni. Sitten kun minulla on aikaa (ehkä eläkkeellä) niin aion jatkaa Allin hienoa lahjasukkaperinnettä.

 Tästä alaspäin ovat minun tekemiäni. Vaikka sukka näyttää hölmön malliselta ilman jalkaa niin sen istuvuus jalassa on kuitenkin loistava. Sukat olivat useimmiten pitkiä, myös miehille, sillä olemme maalais ja -metsuri sukua, sukkien piti istua saappaisiin ja lämmittää koko matkalta.

Tähän kokeilin isoveli-lankaa. Kyllä ohuempi lanka sopii paremmin tähän kuvioon.

Ei ole lahjahevosen suuhun katsominen.

Aikuinen nainen sä hetkestä nauti,
ettei vaan iske se tanttatauti.
Elämää ahmi, riemuitse olosta,
ilon anna pursuta joka kolosta.

Tanttatauti on iskenyt jo vuosia sitten.
Syntymäpäiväni olivat muutama viikko takaperin. Lapsena niitä odotettiin kuukausia ja ne olivat koko vuoden kohokohta joulun ohella. Enää ei tunnu missään, on kadottanut sen juhlimisen taidon. Tällä kertaa sain kuitenkin enemmän lahjoja kun koskaan ennen aikuisiällä. Pakko esitellä muutamat huikeat.

Ystäväni ompeli minulle tällaisen hienon puikkokassin, siellä ne puikot ovat kaikki tyytyväisinä odottamassa. Jostain hän löysi myös hopeaisesta tähkä-pikkulusikasta tehdyn sormuksen, johon olen totaalisen rakastunut. Lusikassa on kaiverrus Kaisa 12.1.92. Minusta on hauska ajatella, että joku pikkutyttö on lusikoinut aamupuuroa naamaan samaisella lusikalla joka nyt koristaa sormeani.

Ja sitten on tämä. Luulen että käsityöharrastukseni sai juuri todella suuren lisäyksen. En tiedä opinko tätä ikinä käyttämään, mutta yritän. Tämä on aivan mahtava.

Rantamekko

Whippii, sain viimein päälleni kauan sitten valmistuneen rantamekon! Mekko on Virpi Marjaana Siiran kirjasta Oma koppa, Neliö-virkattuja variaatioita, mallin nimeä en millään muista. Katsoin vain kuvan ja tein ohjetta tarkkaan lukematta.

Tälle mekolle ei tänä kesänä ollut paljoa käyttöä, mutta onneksi Ranskassa oli muutama rantakeli päiväkin. Hyvä reissu kerrassaan, siitä ehkä myöhemmin lisää. Tähän mekkoon käytin Novitan miami lankaa ja aika vähällä pärjäsi. Erittäin nopea ja helppo malli. Varsinaisista kuvista ei onnistunut oikein mikään, mutta onneksi mies otti kuvia jo kun valmistauduin, joten voila, tässä tilanne kuvia!

Tässä ehkä paras kuva varsinaisista kuvista eli ei mitään priimaa, mutta en saa enää keliä takaisin uusinta kuvauksiin!