Talvimekko

Lainasin taannoin kirjastosta kirjan nimeltä Neuleiden neljä vuodenaikaa ja ihastuin siinä tällaiseen hyvin yksinkertaiseen mutta kauniiseen mekkoon Snowdrop.

Vuosia takaperin olin saanut kirpparilöydön, laatikollisen kaamean punaista ohutta pirtin kehräämön villalankaa jota sain tähän mekkoon hyvin uppoamaan. Neuloin kaksinkertaisesta langasta ja puolta numeroa pienemmillä puikoilla kuin ohjeissa oli. Ohje on helppo ylhäältä alas neulottava malli. Punoin vielä lopuksi nyörin sinisestä villalangasta  icord- tekniikalla. 

Tuli aika sopiva mekko joulunajan menoihin. Siispä ensi joulua odotellessa. 

 

 Vaihtelua töihin. Lampaiden kanssa on ollut mukavaa, ne kun on lehmiin verrattuna kevyempiä käsitellä ja muutenkin helppo hoitoisempia. Kuitenkin lehmät ovat suuri rakkauteni ja olenkin niiden kanssa työskennellyt jo lähes tulkoon vuoden päivät.

Ei saa välittää kuvattavan hömpsyisestä lookista, eläinten kanssa nuhjaantuu hetkessä.
Kuvaajana toimi taas 10-vuotias apulaispoikani joka tunnollisesti hoitaa kanssani myös lampaat.

pRoJeKt viiriäiset

Talvella kotieläinpihalla vietetyn työharjottelujakson aikana syttyi kipinä harjoittaa hieman omavaraisuutta eläinkunnantuotteilla ja aloitin tämmöisellä minimuna tuotannolla kun viiriäisen munat. Asumme taajamassa joten piti valita sellainen helppohoitoinen pieni eläinlaji, muutenhan olisin ottanut muutaman kyytön ja lapinlehmän pihalleni.

Tilasin netistä pienen hautomakoneen ja opiskelin haudonnan alkeet, hankin siitosmunat ja pistin koneen päälle. Munia piti käännellä 8 tunnin välein ja lämpötila ja kosteus piti pitää tasaisena. Haudonnan 18.päivän aamulla hautomossa oli aivan suloisia ja onnettoman kokoisia rääpäleitä. 

Kuivuttuaan hautomossa siirsin ne lämpölampun alle muovilaatikkoon, lämpötilaa sai seurata jatkuvasti, pienet vesi- ja ruoka-astiat tyhjenivät vauhdilla. Viiriäiset kasvavat aivan älytöntä vauhtia ja niiden kasvua ja puuhastelua oli lumoavaa seurata.

Kahden viikon ikäisenä uskalsin siirtää ne lämpölevyn alle kun ne yrittivät jo pyrähdellä pois avonaisesta laatikosta. Kuivikkeenkin pystyi jo laittamaan, aiemmin he olisivat syöneet senkin. Viiriäiset ovat aika kaikkiruokaisia, mutta jos halajaa munatuotantoa, on ruokintaan hieman perehdyttävä ja panostettava.

Suunnittelin niille ulkohäkin ihan paperille. Yleensä alan vaan tekemään, mutta tällä kertaa ajattelin panostaa ja sitten vasta tekemään. Kyllä kannatti, sillä viiriäistenhäkistä tuli suhteellisen passeli pienelle parvelleni.

Kyllä on lapsille riittänyt iloa näistä vesseleistä ja äidille myös. Viikko sitten löysin ensimmäisen munankin häkistä ja siitä lähtien niitä on ollut siellä päivittäin. Viiriäisen munat ovat erittäin ravintorikkaita pienestä koostaan huolimatta.

Ja herrojen herkkua saan nyt nauttia vaikka näin leivän päällä. Kyllä on hyvää, nams. 

Nyt jos koskaan

Lupasin kertoa jotain opiskelustani. Tämä kuva selventää asiaa hyvin, täytyykö muuta kertoakaan.



Kerron kumminkin. Tänään olin lihakarjatilalla päivän hommissa, eilen tein metsähommia päivän eli heiluin raivaus-sahan kanssa metsässä, huh miten hikistä touhua! Viime viikolla sain olla neljä päivää koulun navetalla hoitelemassa lypsykarjaa. Ja olin muuten elämäni ensimmäistä kertaa asuntolassa asumassa kokonaiset kolme yötä. Toissa viikolla opettelin ajamaan traktorilla, pikku kuormaajilla ja isoilla etukuormaajilla. Kuukausi sitten olin päivän töissä sikalassa, robottinavetassa, parsinavetassa sekä lampolassa. Keritsin jopa lampaan, vaikka lopputuloksella ei voi ylpeillä. Opiskelu on hyvin käytännönläheistä. En ole eläissäni oppinut niin paljon kuin viimeisen kahden kuukauden aikana yhteensä. No ehkä nyt liioittelen.

Seuraavat kaksi vuotta menee siis tiiviisti uusien asioiden parissa kun opiskelen tuotantoeläintenhoitajaksi. Totaalinen "uravaihdos". Tulevaisuudesta en tiedä vielä mitään, en ole suunnitellut tehdä kyseisen alan palkkatöitä kuitenkaan, mutta ei sitä ikinä tiedä mitä edestään löytää tai taakseen jättää. Nyt vaan oli se aika elämästä, että jos vielä jotain toista alaa haluan opiskella niin on otettava härkää sarvista.

Nämä suloiset lapinlehmä-kyyttö kaksoset syntyivät navetalla ja sain nimetä kyyttösonnipojan, N:llä piti alkaa, hänestä tuli Nelson. Meinasin kantaa pojan kotiin.
Koulun navetalla on kivasti perinteisiäkin suomenkarjan-rotuisia lypsyssä, he ovat kyllä ehdottoman kauniita ja omapäisiä...

Viimeviikolla oli vielä asuntolan ikkunasta katsottuna syksyinen maisema ja syyssukat kesken, nyt on lunta maassa hento kerros ja syyssukat päättelyitä vaille valmiit.