perjantai 23. syyskuuta 2016

Syksy saa, mutta minä en.

Blogi hiljaisuutta on kestänyt. Koulu on alkanut ja syksy alkaa pikkuhiljaa saapua. Uusi tietokonekin saapui. Kiire kuitenkin on jatkunut, vaikka vannotin rauhoittumisen nimeen kun pääsen oravanpyörästä. Elämä. 
En ole syksy ihmisiä, en siis ollenkaan. Syksyssä on aina parasta se kun saa illalla käpertyä vilttiin sohvalle lasillisen kanssa ja neuloa. Tai virkata. Kesällä virkkasin itselleni hartiahuivin tällä ohjeella Tampellan ikivanhasta puuvillasekoite-langasta jonka mieheni löysi kirpparilta.


Loppukesästä tuli taas tehtyä perinteinen nesteoilralli retki ja huivi tuli matkalla pingoitettua järven kautta. Rallit olivat upeat, vuoden paras nollaus. Siitä en hevillä luovu, taisi tulla 13.vuosi peräkkäin niissä tunnelmissa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti