Insinöörisukat

Paljon on ollut tapetilla viimeaikoina perinneneulominen ja perinnekuviot. Meidän suvulla on yksi perinteinen villasukkakuvio, sukat on nimetty insinöörivillasukiksi. Nimen merkitystä en tiedä.

Isoisäni täti Alli Heikkilä oli kova käsityöläinen. Hän valmisti pellavaa, kutoi mattoja, kirjoi, neuloi. Upeita töitä. Minulla on paljon säästössä. Nämä insinöörisukat ovat sellaiset, jotka Alli tiettävästi oli itse suunnitellut. Näihin käytettiin aina Novitan nalle-lankaa, joka siihen aikaan olikin huippu hyvää ja kestävää. Insinöörisukkia neuloi myös minun äitini täti ja oma mummuni. Alli oli kuitenkin superneuloja.

 Meidän suvulla oli sellainen perinne, että jouluaattona hautuumaalla käynnin ja ruuan jälkeen mentiin Heikkilään kahville. Heikkilä oli koko suvun kokoontumispaikka, maalaistalo, siellä asusti vanhapiika-siskokset, pappani tädit, Aino, Aune, Helvi ja Alli. Alli kutoi joka jouluksi kaksi jätesäkillistä näitä sukkia ja jokainen sai valita itselleen mieleisensä. Heikkilä myytiin kymmenisen vuotta sitten kun talolle ei ollut jatkajaa. Samoihin aikoihin laskettiin maanlepoon myös Alli-täti.

 Kuvan sukat ovat vuosikymmeniä vanhoja. Joukossa on myös kahdet minun tekeleeni. Sitten kun minulla on aikaa (ehkä eläkkeellä) niin aion jatkaa Allin hienoa lahjasukkaperinnettä.

 Tästä alaspäin ovat minun tekemiäni. Vaikka sukka näyttää hölmön malliselta ilman jalkaa niin sen istuvuus jalassa on kuitenkin loistava. Sukat olivat useimmiten pitkiä, myös miehille, sillä olemme maalais ja -metsuri sukua, sukkien piti istua saappaisiin ja lämmittää koko matkalta.

Tähän kokeilin isoveli-lankaa. Kyllä ohuempi lanka sopii paremmin tähän kuvioon.

Ei ole lahjahevosen suuhun katsominen.

Aikuinen nainen sä hetkestä nauti,
ettei vaan iske se tanttatauti.
Elämää ahmi, riemuitse olosta,
ilon anna pursuta joka kolosta.

Tanttatauti on iskenyt jo vuosia sitten.
Syntymäpäiväni olivat muutama viikko takaperin. Lapsena niitä odotettiin kuukausia ja ne olivat koko vuoden kohokohta joulun ohella. Enää ei tunnu missään, on kadottanut sen juhlimisen taidon. Tällä kertaa sain kuitenkin enemmän lahjoja kun koskaan ennen aikuisiällä. Pakko esitellä muutamat huikeat.

Ystäväni ompeli minulle tällaisen hienon puikkokassin, siellä ne puikot ovat kaikki tyytyväisinä odottamassa. Jostain hän löysi myös hopeaisesta tähkä-pikkulusikasta tehdyn sormuksen, johon olen totaalisen rakastunut. Lusikassa on kaiverrus Kaisa 12.1.92. Minusta on hauska ajatella, että joku pikkutyttö on lusikoinut aamupuuroa naamaan samaisella lusikalla joka nyt koristaa sormeani.

Ja sitten on tämä. Luulen että käsityöharrastukseni sai juuri todella suuren lisäyksen. En tiedä opinko tätä ikinä käyttämään, mutta yritän. Tämä on aivan mahtava.

Rantamekko

Whippii, sain viimein päälleni kauan sitten valmistuneen rantamekon! Mekko on Virpi Marjaana Siiran kirjasta Oma koppa, Neliö-virkattuja variaatioita, mallin nimeä en millään muista. Katsoin vain kuvan ja tein ohjetta tarkkaan lukematta.

Tälle mekolle ei tänä kesänä ollut paljoa käyttöä, mutta onneksi Ranskassa oli muutama rantakeli päiväkin. Hyvä reissu kerrassaan, siitä ehkä myöhemmin lisää. Tähän mekkoon käytin Novitan miami lankaa ja aika vähällä pärjäsi. Erittäin nopea ja helppo malli. Varsinaisista kuvista ei onnistunut oikein mikään, mutta onneksi mies otti kuvia jo kun valmistauduin, joten voila, tässä tilanne kuvia!

Tässä ehkä paras kuva varsinaisista kuvista eli ei mitään priimaa, mutta en saa enää keliä takaisin uusinta kuvauksiin!