Kurkistus Pirtin kehräämöön

Osallistuin  koulussa lammaskurssille ja pääsimme sen siivittämänä Pirtin kehräämöön vierailulle. Hartaasti odotettu vierailu oli perjantaina, kävimme ensin matkalla Heinolassa yhdessä suomen suurimmista lampoloista ja Finskin taljatukussa, maltoin juuri ja juuri pysyä pöksyissäni enkä kysynyt tilallisiltakaan juuri kysymyksiä (yleensä kysyn ummet ja lammet) sillä halu lankaostoksille oli suuri. Kuvat on nyt surkeita puhelinkuvia ja sanasto on nyt ihan itse keksittyä kun en siinä melussa kuullut puoliakaan mitä esiteltiin.

Villan vastaanotossa oli valtava määrä villaa odottamassa kehräystä, lokerikoissa oli esillä erilaisia  villalaatuja ja värejä.

Villat pestään valtavissa laareissa tai pesukoneissa ja laitetaan kuivumaan ilmavasti puukehikoille kuivaushuoneeseen.

Pesun ja kuivatuksen jälkeen villa menee tällaiseen koneeseen joka  jotenkin muistaakseni pöyhensi ja halko sitä, siitä sitten karstauskoneeseen, joka teki langasta harsomaista levyä.

Levyistä sitten nauhaa ja tästä hahtuvanauhasta sitten toisella koneella kierrettiin nauha langaksi. Toiset langat oli yksisäikeisiä, toiset kerrattiin monisäikeiseksi. Osa karstalevyistä jätettiin huovutuslevyiksi.

Viimeiseksi langat vyyhditetään tällä koneella ja värjättävät langat lähetetään värjäämöön, toiset menee suoraan puotiin tai jälleenmyyntiin.

Kehräämöhän on melkein 70 vuotias ja suomen suurin kehräämö. Kauppa oli pullollaan ihania lankoja ja käsitöitä. Muutamia huipputarjouksia oli sen lisäksi, että saimme -10 % alennuksen kaikista normaalihinnoista.
Tässä on alla oma lankasaaliini. Nappasin jämävyyhtejä 25 euron/kg laarista, muutaman liukuvärjätyn 45 euron/kg ja sitten ihan priimaakin lähti mukaan muutama vyyhti.

pRoJeKt viiriäiset

Talvella kotieläinpihalla vietetyn työharjottelujakson aikana syttyi kipinä harjoittaa hieman omavaraisuutta eläinkunnantuotteilla ja aloitin tämmöisellä minimuna tuotannolla kun viiriäisen munat. Asumme taajamassa joten piti valita sellainen helppohoitoinen pieni eläinlaji, muutenhan olisin ottanut muutaman kyytön ja lapinlehmän pihalleni.

Tilasin netistä pienen hautomakoneen ja opiskelin haudonnan alkeet, hankin siitosmunat ja pistin koneen päälle. Munia piti käännellä 8 tunnin välein ja lämpötila ja kosteus piti pitää tasaisena. Haudonnan 18.päivän aamulla hautomossa oli aivan suloisia ja onnettoman kokoisia rääpäleitä. 

Kuivuttuaan hautomossa siirsin ne lämpölampun alle muovilaatikkoon, lämpötilaa sai seurata jatkuvasti, pienet vesi- ja ruoka-astiat tyhjenivät vauhdilla. Viiriäiset kasvavat aivan älytöntä vauhtia ja niiden kasvua ja puuhastelua oli lumoavaa seurata.

Kahden viikon ikäisenä uskalsin siirtää ne lämpölevyn alle kun ne yrittivät jo pyrähdellä pois avonaisesta laatikosta. Kuivikkeenkin pystyi jo laittamaan, aiemmin he olisivat syöneet senkin. Viiriäiset ovat aika kaikkiruokaisia, mutta jos halajaa munatuotantoa, on ruokintaan hieman perehdyttävä ja panostettava.

Suunnittelin niille ulkohäkin ihan paperille. Yleensä alan vaan tekemään, mutta tällä kertaa ajattelin panostaa ja sitten vasta tekemään. Kyllä kannatti, sillä viiriäistenhäkistä tuli suhteellisen passeli pienelle parvelleni.

Kyllä on lapsille riittänyt iloa näistä vesseleistä ja äidille myös. Viikko sitten löysin ensimmäisen munankin häkistä ja siitä lähtien niitä on ollut siellä päivittäin. Viiriäisen munat ovat erittäin ravintorikkaita pienestä koostaan huolimatta.

Ja herrojen herkkua saan nyt nauttia vaikka näin leivän päällä. Kyllä on hyvää, nams. 

Kukallinen penkki

Onpa taas mennyt kevät kiireellä ja kaikenlaista on tapahtunut ja sattunut. Ensinnäkin sain vuosia kestäneisiin terveysongelmiin viimein vastauksen kun minulle diagnosoitiin haavainen koliitti (krooninen paksusuolentulehdus). Toisaalta helpotti, mutta kylläpä harmittaa kun kyseessä on loppuelämän sairaus, joka jossain määrin vielä rajoittaa elämää. Ruokavalio menee pitkälti remonttiin ja alkoholin kanssa ei enää niin vain läträtä.

 R.I.P punaviini. Hiljainen hetki.

Opiskeluihini liittyen olen innostunut rakentamisesta ja nikkaroinnista. Tästä esittelen penkki-pöytä yhdistelmän jonka rakensin ihan omin pikku kätösin. löysin suuntaa antavat ohjeet täältä ja muokkasin hieman. Koulukaveri tuunasi vielä penkkiin päheet, omaleimaiset hippikukat. 

Puutöitä suoltaa jatkossakin, sillä kävin ostamassa itselleni oman jiirisahan <3

Nyt jos koskaan

Lupasin kertoa jotain opiskelustani. Tämä kuva selventää asiaa hyvin, täytyykö muuta kertoakaan.



Kerron kumminkin. Tänään olin lihakarjatilalla päivän hommissa, eilen tein metsähommia päivän eli heiluin raivaus-sahan kanssa metsässä, huh miten hikistä touhua! Viime viikolla sain olla neljä päivää koulun navetalla hoitelemassa lypsykarjaa. Ja olin muuten elämäni ensimmäistä kertaa asuntolassa asumassa kokonaiset kolme yötä. Toissa viikolla opettelin ajamaan traktorilla, pikku kuormaajilla ja isoilla etukuormaajilla. Kuukausi sitten olin päivän töissä sikalassa, robottinavetassa, parsinavetassa sekä lampolassa. Keritsin jopa lampaan, vaikka lopputuloksella ei voi ylpeillä. Opiskelu on hyvin käytännönläheistä. En ole eläissäni oppinut niin paljon kuin viimeisen kahden kuukauden aikana yhteensä. No ehkä nyt liioittelen.

Seuraavat kaksi vuotta menee siis tiiviisti uusien asioiden parissa kun opiskelen tuotantoeläintenhoitajaksi. Totaalinen "uravaihdos". Tulevaisuudesta en tiedä vielä mitään, en ole suunnitellut tehdä kyseisen alan palkkatöitä kuitenkaan, mutta ei sitä ikinä tiedä mitä edestään löytää tai taakseen jättää. Nyt vaan oli se aika elämästä, että jos vielä jotain toista alaa haluan opiskella niin on otettava härkää sarvista.

Nämä suloiset lapinlehmä-kyyttö kaksoset syntyivät navetalla ja sain nimetä kyyttösonnipojan, N:llä piti alkaa, hänestä tuli Nelson. Meinasin kantaa pojan kotiin.
Koulun navetalla on kivasti perinteisiäkin suomenkarjan-rotuisia lypsyssä, he ovat kyllä ehdottoman kauniita ja omapäisiä...

Viimeviikolla oli vielä asuntolan ikkunasta katsottuna syksyinen maisema ja syyssukat kesken, nyt on lunta maassa hento kerros ja syyssukat päättelyitä vaille valmiit.