Täydellisen villasukan metsästys

Kaikki villasukan neulojat varmasti etsivät sitä oikean mallista perusvillasukkaa, sitä joka tuntuu ja näyttää parhaimmalta jalassa. Minä ainakin olen tehnyt kymmeniä erilaisia ja aina niissä on jotain pielessä. Perussukan ohjeet ovat mielestäni aivan pielessä tai sitten minulla on omituinen jalka.

Villasukan pitää olla mielestäni istuva, ei yhtään liian suuri ainakaan. Muuten se on sellainen valuva lörppö joka varsinkin kengässä valuu rullalle ja inhottaa. Itse käytän villasukkaa aina paljaassa jalassa, joten langan laatuunkin olen oppinut satsaamaan. Kutisevat ja karheat langat jäävät monesti pois sukista.

 Nyt olen jo aika lähellä sitä omanmallista täydellistä villasukkaa. Villasukka on parhaimmillaan pitkänä, silloin se lämmittää ja kaunistaa myös säärtä.

 Joustinneule nilkassa lienee kuitenkin turha, se jää ehkä pois, mutta mahdollisimman pitkä joustinneule pohkeessa pitää sukan ylhäällä, kavennukset pohkeen jälkeen tuovat  istuvuutta. Kantapään jätän matalaksi, kaikissa ohjeissa on liian korkea kantapää.
Kiilakavennukset teen joka kerroksella ja kärjessä parhaimmalta tuntuu sädekavennus.

Lanka on uusi tuttavuus Filo blu, Running socks, hyväntuntuinen ja laadukas.

Pienet sydämmelliset sukat

Tämmöiset sukat suunnittelin ja tein. Lankana Dropsin delight ja Novitan pikkusisko. Kauheata tihrustamista ohuen ja mustan langan kanssa. Työ kesti yli 3 kuukautta kun vaan tökki tekeminen, nyt ne on siinä ja onhan ne ihan söpöt. Tosin sydän kuvio näyttää paikoitellen joltain muulta kun sydämmeltä.

 Ehkä ne päätyvät ystävänpäivänä jollekin arvokkaalle ystävälleni jalkoja lämmittämään...

Sunnuntai aamun haaveilua

Eilen käväisin matkamesuilla. En ole aiemmin käynyt, joten eipä ollut odotuksia, silti petyin. Olin kuullut, että moni löytää edullisen matkan messuilta, minusta tarjoukset olivat heikkoja, maksimissaan muutaman sadan alennus jostain kalliista pakettimatkasta. Tai sitten en vain löytänyt, jokatapauksessa ei tarttunut matkaa mukaani, mutta muuta kyllä.

Kasa matkaesitteitä ja muutama käsityökirja. Matkaesitteitä on ihana selailla aamukahvin kanssa harmaassa talviaamussa. Lämmittää mukavasti. Kirjakauppaosasto oli löytö, sen nimi taisi olla viiden pennin kirjakauppa ja kaikki kirjat olivat 5 euroa kappale. Raaskin viimein ostaa tuon islantilaisia neuleita-kirjankin, joka on aivan loistava.

Käytiin syömässä Kreikkalaisia herkkuja Filoksen osastolla, vain punaviini puuttui.

Jälkkäriksi maisteltiin suomalaisten viinitilojen kuohuviinejä. Hermannin viinitilan Mezikka oli suosikki. Joskin paras kuohari, jota olen maistanut on Temolan viinitilan vadelmakuohuviini Maijastiina.

Kevään matka jäi varaamatta, mutta makuelämyksiä rikkaampana jatkan matkan metsästystä kotoa käsin.

köyhän miehen Lacoste

Tänään valmistui koululaiselle villapaita. Poika on herkkä kaikille epämukaville vaatteille, joten langaksi valikoitui merinovilla. Metsään meni silti, kuulemma kutittaa. Taitaa olla pään sisällä kutitus...

 Silmukoita jäljentäen yritin saada krokotiilia aikaiseksi, mutta tilaa oli liian vähän ja krokotiili jäi epämääräiseksi :)

Poika lupasi kuitenkin käyttää tätä kovilla pakkasilla jos laitetaan pitkähihainen trikoopaita alle.
Ja onneksi tälle on käyttöä jälleen parin vuoden päästä pojalle, jolla ei ole yliherkkyyttä vaatteille!

Unohdettu Viipuri (Sieltäkin saa lankaa!)

Ajattelin tässä välissä esitellä Viipuria, sillä ihastuin kovin siihen viime kesänä. Matka sinne oli ollut pitkään haaveissa, mutta en saanut ketään lähtemään mukaani, sitten tuli toissa joulun alla veronpalautukset ja mieheni sai joululahjaksi Viipurin matkan :)

Matkaan lähdimme laivalla Lappeenrannasta. Jo pelkkä laivamatka Saimaankanavaa pitkin oli elämys. Laivassa oli me ja 150 eläkeläistä, trubaduuri soitti ravintolassa ja me ihastelimme musiikin säestämänä maisemia ja sulkuja, joita oli matkalla seitsemän. Ilma oli upea ja matka taittui nopeasti, vaikka ajallisesti se olikin pitkä (n.5 tuntia muistaakseni).

Laivassa opas selosti matkalla historiallisia kohteita ja Suomen ja Venäjän rajan ylitimme järvellä. Suomen puolella oli mökkejä ihan rajalle asti, sitte alkoi asumattomuus, sai kulkea pitkän matkan ennen kuin näkyi taas asutusta.

Maailman helpoimmat kämmekkäät

Kämmekkäitä teen aina varastoon, sillä aina tulee tilanteita, jolloin tarvitsee pienen lahjan tai viemisen johonkin kissanristiäisiin, ystävälle tai opettajalle. Se on myös hyvä välityö, kun isompi työ tai työt kyllästyttää.

Yksinkertainen ohje kämmekkäisiin:
Paksumpi lanka, esim. Novita isoveli
Puikot 5-6.

Luo 30 silmukkaa (jätä luomislankaa reilusti hännäksi), neulo aina oikeaa tasona sen verran, että menee kämmenen ympäri (n.16-20 cm). Päättele ne 30 silmukkaa ylivetämällä löyhästi.(Jätä taas lankaa hännäksi työn toiseenkin päähän). Parsi reunat yhteen langanhännillä jättäen 2-3 cm peukaloaukko keskelle. Päättele langanpäät ja käännä työ. Valmis.

Tässä miehen kämmekkäät tehtynä kahdella värillä, kaksi kerrosta/väri.

Koivuinen hylly

Pyhinä sain viimein seinälle asti tämän hyllyn, joka on isäni käsialaa. Mummulan autotallin vintiltä löytyi kymmenittäin pitkiä koivulankkuja, en tiedä mihin tarkoitukseen ne on alunperin tarkoitettu, mutta nyt sahattiin lankkua pätkiin ja kirpparilta löytyi kauniit rustiikkiset kulmaraudat, jotka toimivat samalla naulakkona. Puunpinta on hiottu sileäksi lukuunottamatta tuota kaunista tuohireunaa.

Vanhassa keittiössä on pöytätila kortilla, näin sain joululahja-radioni kätevästi hyllylle sekä mysli- ja muro-purkit, jotka ovat päivittäisessä käytössä. Mikä tärkeintä, minulla on nyt seinällä rakkaan mummulani pihakoivua.