torstai 29. lokakuuta 2015

Insinöörisukat

Paljon on ollut tapetilla viimeaikoina perinneneulominen ja perinnekuviot. Meidän suvulla on yksi perinteinen villasukkakuvio, sukat on nimetty insinöörivillasukiksi. Nimen merkitystä en tiedä.

Isoisäni täti Alli Heikkilä oli kova käsityöläinen. Hän valmisti pellavaa, kutoi mattoja, kirjoi, neuloi. Upeita töitä. Minulla on paljon säästössä. Nämä insinöörisukat ovat sellaiset, jotka Alli tiettävästi oli itse suunnitellut. Näihin käytettiin aina Novitan nalle-lankaa, joka siihen aikaan olikin huippu hyvää ja kestävää. Insinöörisukkia neuloi myös minun äitini täti ja oma mummuni. Alli oli kuitenkin superneuloja.

 Meidän suvulla oli sellainen perinne, että jouluaattona hautuumaalla käynnin ja ruuan jälkeen mentiin Heikkilään kahville. Heikkilä oli koko suvun kokoontumispaikka, maalaistalo, siellä asusti vanhapiika-siskokset, pappani tädit, Aino, Aune, Helvi ja Alli. Alli kutoi joka jouluksi kaksi jätesäkillistä näitä sukkia ja jokainen sai valita itselleen mieleisensä. Heikkilä myytiin kymmenisen vuotta sitten kun talolle ei ollut jatkajaa. Samoihin aikoihin laskettiin maanlepoon myös Alli-täti.

 Kuvan sukat ovat vuosikymmeniä vanhoja. Joukossa on myös kahdet minun tekeleeni. Sitten kun minulla on aikaa (ehkä eläkkeellä) niin aion jatkaa Allin hienoa lahjasukkaperinnettä.



 Tästä alaspäin ovat minun tekemiäni. Vaikka sukka näyttää hölmön malliselta ilman jalkaa niin sen istuvuus jalassa on kuitenkin loistava. Sukat olivat useimmiten pitkiä, myös miehille, sillä olemme maalais ja -metsuri sukua, sukkien piti istua saappaisiin ja lämmittää koko matkalta.




Tähän kokeilin isoveli-lankaa. Kyllä ohuempi lanka sopii paremmin tähän kuvioon.


Ei ole lahjahevosen suuhun katsominen.


Aikuinen nainen sä hetkestä nauti,
ettei vaan iske se tanttatauti.
Elämää ahmi, riemuitse olosta,
ilon anna pursuta joka kolosta.

Tanttatauti on iskenyt jo vuosia sitten.
Syntymäpäiväni olivat muutama viikko takaperin. Lapsena niitä odotettiin kuukausia ja ne olivat koko vuoden kohokohta joulun ohella. Enää ei tunnu missään, on kadottanut sen juhlimisen taidon. Tällä kertaa sain kuitenkin enemmän lahjoja kun koskaan ennen aikuisiällä. Pakko esitellä muutamat huikeat.



Ystäväni ompeli minulle tällaisen hienon puikkokassin, siellä ne puikot ovat kaikki tyytyväisinä odottamassa. Jostain hän löysi myös hopeaisesta tähkä-pikkulusikasta tehdyn sormuksen, johon olen totaalisen rakastunut. Lusikassa on kaiverrus Kaisa 12.1.92. Minusta on hauska ajatella, että joku pikkutyttö on lusikoinut aamupuuroa naamaan samaisella lusikalla joka nyt koristaa sormeani.


Ja sitten on tämä. Luulen että käsityöharrastukseni sai juuri todella suuren lisäyksen. En tiedä opinko tätä ikinä käyttämään, mutta yritän. Tämä on aivan mahtava.


lauantai 17. lokakuuta 2015

Rantamekko

Whippii, sain viimein päälleni kauan sitten valmistuneen rantamekon! Mekko on Virpi Marjaana Siiran kirjasta Oma koppa, Neliö-virkattuja variaatioita, mallin nimeä en millään muista. Katsoin vain kuvan ja tein ohjetta tarkkaan lukematta.

Tälle mekolle ei tänä kesänä ollut paljoa käyttöä, mutta onneksi Ranskassa oli muutama rantakeli päiväkin. Hyvä reissu kerrassaan, siitä ehkä myöhemmin lisää. Tähän mekkoon käytin Novitan miami lankaa ja aika vähällä pärjäsi. Erittäin nopea ja helppo malli. Varsinaisista kuvista ei onnistunut oikein mikään, mutta onneksi mies otti kuvia jo kun valmistauduin, joten voila, tässä tilanne kuvia!






Tässä ehkä paras kuva varsinaisista kuvista eli ei mitään priimaa, mutta en saa enää keliä takaisin uusinta kuvauksiin!



keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Rakas punaviini-päiväkirja...

Muutama vuosi sitten innostuin punaviineistä. Nautiskelen punaviiniä lähinnä ruuan kanssa (ruoka ja punaviini on elämän suurimpia nautintoja!) sekä välillä lasillisen illalla käsitöiden seuraksi. Totta puhuen menee vähintään pullo viikossa, syönhän kuitenkin viikossa 14 ateriaakin, että muutama ruoka-annos huuhdotaan alas ilman jumalten nektariinia. Jokatapauksessa siis nykyiset shoppailuni kohdistuvat lankakauppojen lisäksi alkoon. Alkossa mietiskelen jokakerta hyllyjen edessä mitä olen jo maistanut, mikä oli mieleistä ja mistä en pitänyt, nyt loppu mietiskely, perustin nimittäin punaviini-päiväkirjan. Viineistä kuitenkaan mitään tietämättä. Mutta tämän pikkukirjan kanssa on hyvä jatkossa hiippailla alkoon.

Merkitsen päiväkirjaan amatöörimäisesti:

-viinin nimi/vuosikerta
-rypälelajike
-valmistusmaa
-muutaman sanan luonnehdinta (tässä osiossa olisi monella viinitietäjällä naurussa pitelemistä)

Lisäksi annan viinille yhdestä viiteen tähteä.


Lauantaina alkaa loma. Suuntaamme kohti Ranskan Provencea ja olen opetellut tärkeimmät sanat ranskaa. Bonjour, merci ja vin rouge! Lisäksi merkitsen tarkasti matkalaukkujen lähtöpainon muistiin  jotta tiedän montako punaviinipulloa voin tuoda itselleni tuliaisiksi.

tiistai 29. syyskuuta 2015

Toistan itseäni.

Viikonloppuna oli taas käsityö viikonloppu. Ja olin taas töissä sekä muutenkin puolikuntoinen.

Muutaman tunnin kävin piipahtamassa paikanpäällä. Kaverit teki siellä ahkeraan ompeluksia, minä ryhmityin sohvannurkkaan päättelemään lapasia ja neulomaan sukkaa. Sainpahan yhden pipon vielä surautettua kaverin jämäpalasta. Aina niitä pipoja, mutta kun se on niin helppoa!





keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Sadonkorjuu

Sadonkorjuuta on tehty pitkin kesää. Minusta ei viljelijää saa, vaikka yrittämistä kyllä löytyy.
Kesäkurpitsoista tuli kyllä isoja ja maistuvia.


 Tähän laitan itselleni muistiin mitkä menestyivät armoillani:

-Salaatti (montaa eri sorttia, ne menestyy aina)
-Herneet
-Kesäkurpitsa
-Nauris
-avomaakurkku

Älä laita näitä:

-Tomaatti
-Parsakaali
-Kukkakaali
-valkosipuli



Niin kuin kuvista näkyy, tomaatit eivät kerkeä kypsyä, nauriita sai ihan hyvin, olisi vain pitänyt laittaa harvempaan, sillä osa (niinkuin kuvassa olevat) jäivät pieniksi. Kaaleista ei kehtaa laittaa edes kuvaa!


Auringonkukan kodilla ja samettiruusun kukinnalla on tarkoitus värjätä lankaa, yhden erän värjäsinkin jo samettiruusulla ja väri oli upea.


Avomaakurkut olivat kovin epämuodostuneita, mutta ei se makua haittaa :)


Teinkin niistä herkkukurkkuja! Tässä ohjetta:

1,5 l vettä
4 dl sokeria
3 rkl suolaa
1/2 rkl sinapinsiemeniä
6 kpl mustaherukanlehtiä
3 valkosipulinkynttä
4 dl väkiviinaetikkaa

 
Keitetään vettä, sokeria, suolaa ja mausteita ensin 10 minuutia ja lopuksi lisätään väkiviinaetikka ja kiehautetaan vielä. Kaada kuuma neste puhdistettuihin lasipurkkeihin kurkkujen päälle piripintaan, anna jäähtyä ja laita purkit kannet päällä kylmään. Valmiita nautittavaksi 2 viikon kuluttua.



perjantai 18. syyskuuta 2015

Vauvan neulehaalari

Tämmöisen ihanuuden sai uusin suloinen kummipoikani ristiäislahjaksi muutama viikko sitten.












Tämän ohje Löytyi Dropsin sivuilta.
Lankana on tuo Alpaka silk, joka oli kyllä ihanan pehmoista ja ohutta lankaa. Tämä projekti ei ollut helpoimmasta päästä, tuli taas neulottua ja purettua ja neulottua ja purettua...Dropsin ohjeet eivät ole mielestäni mitään parhaiten suunniteltuja. Koko piti olla 6/9 kk, mutta tämä jo sopii, vaikka poika on vasta 3 kk. Oikeastaan hihat ja lahkeet ovat liian pitkät, mutta vartalo-osa sopiva, eli suosittelen pidentämään vartalo-osaa muutamalla sentillä jos tätä mallia halajat. Lisäksi tämä on sellainen slim fit-malli eli jos omaa potramman vartalon niin tämä ei kyllä enää mahdu.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Kätyrit ovat käyneet myös minun puikoilla

Näin se on soljunut elokuu ja syyskuukin puoliväliinsä. On nautittu keleistä ja elämän menoista.
Neulonut ja virkannut olen paljon, mutta tänne asti en tuotoksiani ole saanut. Nyt yritän kuitenkin ryhdistäytyä ja päivitellä tekemisiäni.

Aloitetaan näistä lapasista kun syksy saapuu pikkuhiljaa ja ainut minun mielestäni positiivinen asia siinä on se, että saa pukeutua villaisiin. Sitä saa olla kaulalla, jaloissa, takissa, mekossa ja ennen kaikkea käsissä.  Nämä lapaset on neulottu ja virkattu jämälangoista oman mallin mukaan kummipojalle (joka on suuri Minions-fani).


sunnuntai 9. elokuuta 2015

Aina niin tunteikas NesteoilRalli


Joka kesä sitä odottaa, sitä kun vuoden tauon jälkeen ensimmäinen wrc-auto pyyhkii ohi, vatsassa leijailee perhoset ja vauhti huumaa joka kerta. 

Jyväskylän seudulle matkustetaan joka kesä seuraamaan Neste oil rallya ystävättären kanssa. Se on jo muodostunut perinteeksi, itsellä taisi olla 11.vuosi peräkkäin siellä. Ralleissa on ihan oma tunnelma, ei sitä voi sanoin kuvailla, se täytyy kokea. Siinä ajaa Latvala kohti voittoa viimeisellä erikoiskokeella.



Viime vuosina mukana on kulkeneet myös puikot.


Autoja odotellessa valmistui ystävän pienokaiselle tyttärelle villasukat.


keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Kasvivärjäys osa 2

<3 Kesäloma- kun saa valvoa ja tehdä mitä huvittaa. Iltani ovat venyneet yön hämäriin, kun olen keitellyt lankasoppiani vain punaviini seuranani. Pienestä voi ihminen ilon saada.



Seuraava aamu paljastaa lankojen todelliset värit. Lanka Virtain villaa ja yksi vyyhti Novitan Joki-lankaa. Kaikissa aluna puretus. Tunnin verran taas keitelty kaikkia paitsi pietaryrtin osia kaksi tuntia. Tunnin lanka-aluna-väriliuos n. 90 asteessa ja langat levänneet liuoksissaan aamuun asti, jonka jälkeen huuhtelut. Oikealta vasemmalle:
Pietaryrtti kukinto
Pietaryrtti varret, lehdet
Pihlajan lehdet
Pelto huopaohdake
Punaherukka-mansikka mehun mäskin väri.
Mansikan perkuu jätteet


Värit ovat luonnossa voimakkaampia.

Hiljainen Loviisa

 Aurinkoinen oli Loviisa kun siellä käväisimme päiväretkellä. Vierailimme Ruotsin pyhtäällä Strömforsin ruukki-alueella. Siellä oli kivoja käsityö-pajoja sekä -putiikkeja. Ruukin ravintola tarjosi maittavan aterian matkailijoille.


Loviisassa vierailtiin Mariankadulla suurkirppiksellä, ihan ok kirppis, jotain pientä tarttui mukaan. Varsinaiset löydöt tehtiin kierrätyskeskuksessa Kuningattarenkadulla, sieltä lähti matkaan 3 täyspitkää räsymattoa ja kaksi arabian kukkaruukkua 30 eurolla.



 Söpö pikkuliike löytyi vielä vanhasta esikaupungista Krinti- liikkeessä oli uutta ja vanhaa myynnissä, myös kasvivärjättyjä lankoja. Rannasta löytyi vielä kirppis, mutta sillä oli ovensa kiinni.


Kaiken puolin mukava ja kaunis kaupunki, kovin oli hiljainen.



lauantai 25. heinäkuuta 2015

Kalajoki-lapaset

Taasen yhden ystävän synttärilahjaksi lapaset. Toivomus oli saada maanläheisiä sävyjä, ennestään oli kaapissani tätä kirjopirkkaa. Jotain erikoista piti niihin saada ja löysin kivat Kalajoki-villasukat, niistä vaan tein lapas-versiot. Joka kerta kun teen pätkävärjätystä jotain pitsikuviota niin totean, että ei sovi. Se vaan on niin, että niillä ei parane tehdä kun tavallisen tylsiä sukkia ja lapasia.



maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kasvioppia ja estetiikkaa

Ollaan tänä kesänä opiskeltu tulevan tokaluokkalaisen kanssa luonnonkukkia sekä keräilty niitä talteen ja laitettu kirjan väliin kuivumaan. Eilen illalla askartelin vielä niistä taulun keittiöön, jotta saadaan ihailla kesän loistoa talvellakin.

Tähän prässäykseenkin olisi pitänyt perehtyä tarkemmin kun osa kukista menetti värinsä kuivatuksessa, mutta on ne silti katsottavan arvoisia näinkin. Kuvat ovat huonoja, vika on kamerassa sekä kuvaajassa. Pitäisi hankkia kunnon kamera ja opetella käyttämään sitä.


sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kiireinen kesäloma

Muutama viikko kesälomaa takana ja monta kaunista kokemusta rikkaampi.
Sen verran kiirettä pitänyt, että kasvivärjäykseen ei ole ollut enää aikaa, joten olen laittanut kasveja kuivumaan talvea varten jolloin voin sitten samalla keitellä lankasoppaa kun lämmitän taloa.


Kaupunkeja on tullut kierrettyä mm. Tammisaari(taas), Hanko, Virrat(taas), Ähtäri, Hämeenkyrö ja Hämeenlinna. Lukuisia kirppareita on koluttu ja muutama muukin tärppi matkalta poimittu.

Ensinnäkin palaan taas Virtoihin ja kehaisen Virtain villa-yritystä josta kipasin muutaman kilon luonnonvalkoista villaa edullisesti 42 euroa/kg. Kehaisempa vielä Killinkosken nauhatehdasta, siellä oli uusi valokuvanäyttely Petteri Kokkosen-kaksi kylää, kuvattu Laatokan laidalla Venäjän karjalassa Hiidenselässä ja Suomessa Koskenkorvalla. Sykähdyttävä. Varsinkin kuvat Hiidenselästä.

Muutama hyvä kirppiskin jäi mieleen. Mikäli liikkuu Hämeenkyrön suunnalla kannattaa pitää tauko L.A kirppiksellä, joka on ihan kolmostien varressa. Tässä pysähdytään joka kesä, huonekalut varsinkin ovat olleet makeita, muutama vuosi sitten mukaan lähti -50 luvun sohva 35 eurolla. Ikävä kyllä vuosi vuodelta hinnat on nousseet ja nyt ne olivat jo kipurajan yläpuolella, tavara on kuitenkin kiinnostavaa.  Ähtärin kirppikset oli niin kalliita ettei kehtaa edes mainostaa. Virroilla tavara on aikamoista tilpehööriä. Hankokin oli pettymys. Hämeenlinnassa ei keretty kun muutamalle, Palokunnankadulla oleva Fida oli hyvä, kuin myös Suurkirpputori keksikadulla. Mukaan lähti kuitenkin vain yksi Nanny Stillin kulho.

Nyt on kyllä kirppis kiintiö täynnä vähäksi aikaa. Muutama päivä olisi töitä kunnes loma taas jatkuu <3

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Kasvivärjäystä ronskisti


Eilinen päivä kului pihalla "roskien poltossa". Pitkään on pitänyt kokeilla kasvivärjäystä ja nyt kun olen lomalla ja mies oli mökkireissulla, minä jumissa lasten kanssa kotona niin käytin tilaisuuden hyväkseni ja laitoin pojat keräilemään kanssani kasveja. Ruvettin polttelemaan sitten puutarharoskia ja siirryttiin rakennusjätteisiin ja siirettiin kattilat tulille. Vetenä on käytetty kaivovettä ja lanka on suuremmaksi osaksi Pirtin kehräämön karsta-ja kampa-lankaa.

 Ensimmäinen kokeilu oli puna-apilan kukinto ja nokkosen lehdet. Niitä survoin 8 litran kattilan täyteen ja saksin keittiösaksilla, ensimmäiseen kokeiluun jopa esipuretin langan alunalla, mutta tulos oli hieman pettymys kun väri oli hiukan haalea, kuitenkin ihan ok. 



 Kattilat mustuivat ketkessä avonuotiolla. Loput puretukset on tehty samaan aikaan värjäyksen kanssa. Toinen kokeilu Haavan ja koivunlehdistä oli upea. Väri oli iloisen keltainen, harmittaa etten ottanut kaikista liemistä kuvia. Lopputuloskin oli upea, jälkivärjäsin vielä toisen vyyhdin.

Sitten laitettiin kattilallinen sini-liilan värisiä lupiinin kukkasia pataan ja taas olin myyty, väri oli hieman vihertävän sininen ja lopputuloksestakin tuli aika sinisävyinen.



 Edellisellä mökkireissulla oltiin jo poikien kanssa kerätty sangollinen männynkäpyjä, jotka mätkin kirveellä halki (oli muuten homma!) sekä litran verran omenapuun kuorta, niitä oltiin muutama päivä jo lioteltu ja nekin pantiin sitten pataan. Kiva vaaleanruskea tuli siitäkin.

Lopuksi vielä tyhjensin pakkasesta 3 litraa toissavuotista mustikkaa kattilaan, kiehautin ne ja eikun langat liemeen. Tiedän että marjojen värinkestävyys ei ole hääppöinen , mutta en voinut vastustaa. Laitan kuvaa tänne muutaman kuukauden päästä miltä näyttävät.





Värit vasemmalta alkaen: puna-apila-nokkonen(ripaus lupiinin kukintoa). Toinen vyyhti Lupiinin kukintoa, kolmas vyyhti mustikkaa, neljäs jälkiväri mustikkaa ja viides lupiinin kukan ja mustikan jälkivärjäys. Kuudes vyyhti Haavan ja koivun lehdet, seitsemäs niiden jälkivärjäys. Kahdeksas ja yhdeksän vyyhti männynkävyt-omenapuun kuori, ja viimeiset kaksi vyyhtiä Lupiinin ja haavanlehtien jälkivärien yhdistys ja jälkivärjäys.

Alla puna-apila-nokkonen ja Lupiinin kukinnot.


Ohjeet pähkinänkuoressa näihin ronskimpiin värjäyksiin ilman hienosäätöä ovat:

Kattila täyteen kasvia/luonnon antimia, leikellään silpuksi saksilla, keitetään tunnin verran. Siivilöidään moska pois, Sekoitetaan liemeen ruokalusikallinen alunaa, laitetaan kostea lankavyyhti sekaan(pasmalanka keppiin pujotettuna) ja pidetään höyryävänä tunnin verran, sitten huuhdellaan asteittin kylmenevässä vedessä. Kuivumaan.