Ei ole lahjahevosen suuhun katsominen.

Aikuinen nainen sä hetkestä nauti,
ettei vaan iske se tanttatauti.
Elämää ahmi, riemuitse olosta,
ilon anna pursuta joka kolosta.

Tanttatauti on iskenyt jo vuosia sitten.
Syntymäpäiväni olivat muutama viikko takaperin. Lapsena niitä odotettiin kuukausia ja ne olivat koko vuoden kohokohta joulun ohella. Enää ei tunnu missään, on kadottanut sen juhlimisen taidon. Tällä kertaa sain kuitenkin enemmän lahjoja kun koskaan ennen aikuisiällä. Pakko esitellä muutamat huikeat.

Ystäväni ompeli minulle tällaisen hienon puikkokassin, siellä ne puikot ovat kaikki tyytyväisinä odottamassa. Jostain hän löysi myös hopeaisesta tähkä-pikkulusikasta tehdyn sormuksen, johon olen totaalisen rakastunut. Lusikassa on kaiverrus Kaisa 12.1.92. Minusta on hauska ajatella, että joku pikkutyttö on lusikoinut aamupuuroa naamaan samaisella lusikalla joka nyt koristaa sormeani.

Ja sitten on tämä. Luulen että käsityöharrastukseni sai juuri todella suuren lisäyksen. En tiedä opinko tätä ikinä käyttämään, mutta yritän. Tämä on aivan mahtava.