Etelänavalla kuhisee

Etelänavalla on sukkien nimi. Toiset sukkani Jorid Linvikin suuresta sukkakirjasta. Mahtavat sukat, missä pingviinit seisovat rintarinnan ja jään alla on ruokaa kystä kyllin. Äkkiseltään ei tajua että teräosat on pelkkää kalaa pullollaan. Kaverit oli sopivan haastavat neuloa ja kantapääkin ihan uusi tuttavuus. Sukan muoto todella jännä. Tykkän sen verran paljon että nämä jää omiin jalkoihin lämmittämään...

Tällä viikolla oli onnetar suosinut minua Suuren käsityö-lehden arvonnassa ja minulle lähetettiin laatikollinen Kehrä-tuotteita, oli kudetta, neulelankoja, tupsuja ja koukkusetti, ainahan tämmöinen ilahduttaa mieltä.

Vihdoin lehmä-sukat!

 Sain mieheltäni muutama viikko sitten ihanan kirjan, olin himoinnut sitä jo aiemmin kirjakaupassa, mutten raaskinut ostaa. Kirjassa on pelkkiä kirjoneulesukkia ja mallit toinen toistaan upeampia. Kirja on suositun norjalaisen neulebloggarin Jorid Linvikin tekemä.

 Aloitin lempiaiheestani eli lehmistä! Olen pitkään etsinyt hyvää lehmä kaaviota ja aloitinkin aiemmin jo jonkun, mutta se tökki pahasti. Tämän ohjeen nimi kirjassa on pikkulehmä ja ne on suunniteltu lapsille ohuesta langasta puikoilla 2,5.  Vaihdoin kuitenkin langan paksuun sukkalankaan (7-veljestä), puikot 3,5 ja muokkasin hieman ohjetta. Niinpä syntyi ihan passelit aikuisen naisen sukat samalla silmukkamäärällä. Kantapää on jälkeenpäin neulottavaa mallia, mukavaa vaihtelua perinteiseen kantapäähän.

Vaikka Holstein-lehmä ei edusta lempirotuani niin ihana oli neuloa itselle rakkaasta aiheesta. Mallista voisi yrittää muokata itselle suomenkarjan näköiset, nämä taitaa mennä eteenpäin lehmä rakkaalle ystävälleni.

Kurkistus Pirtin kehräämöön

Osallistuin  koulussa lammaskurssille ja pääsimme sen siivittämänä Pirtin kehräämöön vierailulle. Hartaasti odotettu vierailu oli perjantaina, kävimme ensin matkalla Heinolassa yhdessä suomen suurimmista lampoloista ja Finskin taljatukussa, maltoin juuri ja juuri pysyä pöksyissäni enkä kysynyt tilallisiltakaan juuri kysymyksiä (yleensä kysyn ummet ja lammet) sillä halu lankaostoksille oli suuri. Kuvat on nyt surkeita puhelinkuvia ja sanasto on nyt ihan itse keksittyä kun en siinä melussa kuullut puoliakaan mitä esiteltiin.

Villan vastaanotossa oli valtava määrä villaa odottamassa kehräystä, lokerikoissa oli esillä erilaisia  villalaatuja ja värejä.

Villat pestään valtavissa laareissa tai pesukoneissa ja laitetaan kuivumaan ilmavasti puukehikoille kuivaushuoneeseen.

Pesun ja kuivatuksen jälkeen villa menee tällaiseen koneeseen joka  jotenkin muistaakseni pöyhensi ja halko sitä, siitä sitten karstauskoneeseen, joka teki langasta harsomaista levyä.

Levyistä sitten nauhaa ja tästä hahtuvanauhasta sitten toisella koneella kierrettiin nauha langaksi. Toiset langat oli yksisäikeisiä, toiset kerrattiin monisäikeiseksi. Osa karstalevyistä jätettiin huovutuslevyiksi.

Viimeiseksi langat vyyhditetään tällä koneella ja värjättävät langat lähetetään värjäämöön, toiset menee suoraan puotiin tai jälleenmyyntiin.

Kehräämöhän on melkein 70 vuotias ja suomen suurin kehräämö. Kauppa oli pullollaan ihania lankoja ja käsitöitä. Muutamia huipputarjouksia oli sen lisäksi, että saimme -10 % alennuksen kaikista normaalihinnoista.
Tässä on alla oma lankasaaliini. Nappasin jämävyyhtejä 25 euron/kg laarista, muutaman liukuvärjätyn 45 euron/kg ja sitten ihan priimaakin lähti mukaan muutama vyyhti.

Sota-ajan purkulankalapaset

Ihastuin todella kun sain käsiini Anna Karoliina Tetrin Perinteiset lapaset- kirjan kirjastossa. Tein kirjasta useammat lapaset ja näitä sota-ajan purkulankalapasia kaksin kappalein. 

Tarinat lapasmallien takana ovat kerrassaan viehättäviä. Näiden lapasten tarina on sellainen, että muuan viipurilaissyntyinen Anna Stegmann kiersi sodan aikana tuttavien luona keräämässä jämä- ja purkulankoja ja niistä lankanyssyköistä hän sitten neuloi juurikin näitä monen kirjavia lapasia.

Omani tein ihan uusista langoista tämän päivän tavan mukaan, mutta toki "jämä"lankoja käytettäen. Jämälanka on periaatteessa outo käsite tällaiselle joka tekee suurimmaksi osaksi kirjoneuleita, ostan lankoja aivan sillä periaatteella että niistä on moneen eri projektiin. Nämäkin lapaset olivat joululahjakorissa tarjolla, mutteivat tehneet kauppoja. Huomasin, että yksinkertaisimmat kirjottomat  mallit kelpasivat paremmin, täytyykin välillä panostaa niihin. Niistä vaan puuttuu monesti se haasteellisuus tekijältä...

Talvimekko

Lainasin taannoin kirjastosta kirjan nimeltä Neuleiden neljä vuodenaikaa ja ihastuin siinä tällaiseen hyvin yksinkertaiseen mutta kauniiseen mekkoon Snowdrop.

Vuosia takaperin olin saanut kirpparilöydön, laatikollisen kaamean punaista ohutta pirtin kehräämön villalankaa jota sain tähän mekkoon hyvin uppoamaan. Neuloin kaksinkertaisesta langasta ja puolta numeroa pienemmillä puikoilla kuin ohjeissa oli. Ohje on helppo ylhäältä alas neulottava malli. Punoin vielä lopuksi nyörin sinisestä villalangasta  icord- tekniikalla. 

Tuli aika sopiva mekko joulunajan menoihin. Siispä ensi joulua odotellessa. 

 

 Vaihtelua töihin. Lampaiden kanssa on ollut mukavaa, ne kun on lehmiin verrattuna kevyempiä käsitellä ja muutenkin helppo hoitoisempia. Kuitenkin lehmät ovat suuri rakkauteni ja olenkin niiden kanssa työskennellyt jo lähes tulkoon vuoden päivät.

Ei saa välittää kuvattavan hömpsyisestä lookista, eläinten kanssa nuhjaantuu hetkessä.
Kuvaajana toimi taas 10-vuotias apulaispoikani joka tunnollisesti hoitaa kanssani myös lampaat.

Lahjapussukat kierrätyspaperista

Opettelin lahjapussien tekoa vanhojen aikakausilehtien sivuista ja olen niin onnellinen tästä taidosta. Ei enää ikinä lahjapaperin ostoa, tästä lähtien kerään kaikki kauniit mainokset ja koko sivun kuvat talteen postien joukosta. Ihan loistavia kuvia löytyy esimerkiksi pirkka ja yhteishyvä lehdistä.
 Lahjapussien teko on helppoa ja hauskaa, ei tarvita kun teippiä (ja sakset jos haluaa leikellä sivujen reunat siisteiksi).

Mustavalkoisista sivuista sai tunnelmallisia pusseja, matkaesitteistä upeita maisemia ja karttoja sekä sisustuslehdistä ihania fiilistelykuvia puhumattakaan luontoaiheisista kuvasivuista.

Näiden tekeminen on näin helppoa:

 1. Teippaa kaksi kaunista lehden sivua yhteen keskeltä.

2. Käännä pussin ulkopuolelle tulevat kuvat vasten pöytää ja käännä kulmasta pari senttiä. (tämä jää pussin yläreunaksi)

3. Taita toinen kuvasivu kahtia.

4. Toinen sivu myös, reunat tapaavat keskellä.

5. teippaa sivut kiinni toisiinsa.

6. Pyöräytä pussi siten että yksi kuvasivu on kokonaisena vasten pöytää ja teipit jäävät sivuille.

Näin

7. Käännä alalaidasta vajaa 5 senttiä.

8. Avaa alareunaa

ja taittele kulmat kolmion muotoon.

9. Käännä sivua sisäänpäin sen verran että se tulee hieman keskikohdan yli eli parisen senttiä.

10. Käännä toinenkin reuna, hieman toisen päälle lomittain.

11. Teippaa pohja.

Avaa pussi ja valmis!

Toinen puoli on toisenlainen.