pRoJeKt viiriäiset

Talvella kotieläinpihalla vietetyn työharjottelujakson aikana syttyi kipinä harjoittaa hieman omavaraisuutta eläinkunnantuotteilla ja aloitin tämmöisellä minimuna tuotannolla kun viiriäisen munat. Asumme taajamassa joten piti valita sellainen helppohoitoinen pieni eläinlaji, muutenhan olisin ottanut muutaman kyytön ja lapinlehmän pihalleni.

Tilasin netistä pienen hautomakoneen ja opiskelin haudonnan alkeet, hankin siitosmunat ja pistin koneen päälle. Munia piti käännellä 8 tunnin välein ja lämpötila ja kosteus piti pitää tasaisena. Haudonnan 18.päivän aamulla hautomossa oli aivan suloisia ja onnettoman kokoisia rääpäleitä. 

Kuivuttuaan hautomossa siirsin ne lämpölampun alle muovilaatikkoon, lämpötilaa sai seurata jatkuvasti, pienet vesi- ja ruoka-astiat tyhjenivät vauhdilla. Viiriäiset kasvavat aivan älytöntä vauhtia ja niiden kasvua ja puuhastelua oli lumoavaa seurata.

Kahden viikon ikäisenä uskalsin siirtää ne lämpölevyn alle kun ne yrittivät jo pyrähdellä pois avonaisesta laatikosta. Kuivikkeenkin pystyi jo laittamaan, aiemmin he olisivat syöneet senkin. Viiriäiset ovat aika kaikkiruokaisia, mutta jos halajaa munatuotantoa, on ruokintaan hieman perehdyttävä ja panostettava.

Suunnittelin niille ulkohäkin ihan paperille. Yleensä alan vaan tekemään, mutta tällä kertaa ajattelin panostaa ja sitten vasta tekemään. Kyllä kannatti, sillä viiriäistenhäkistä tuli suhteellisen passeli pienelle parvelleni.

Kyllä on lapsille riittänyt iloa näistä vesseleistä ja äidille myös. Viikko sitten löysin ensimmäisen munankin häkistä ja siitä lähtien niitä on ollut siellä päivittäin. Viiriäisen munat ovat erittäin ravintorikkaita pienestä koostaan huolimatta.

Ja herrojen herkkua saan nyt nauttia vaikka näin leivän päällä. Kyllä on hyvää, nams.